sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Abbe-eno

Eilen oli ratkiriemukas päivä, kun saimme kylään hilpeän joukkion Kaarinasta. Merja toi mukanansa Abben Ava-siskon pentueesta neljä naskalihammasta, Epun, Leon, Onnin ja Kielon.Yksi poika, Viljo oli jo lähtenyt omaan uuteen kotiinsa aiemmin tällä viikolla.

Abbe oli pienistä vieraista kovin innoissaan, ja kierroksia nosti vielä pentueen isän, Pellen perheen saapuminen paikalle. Abbella ja Pellellä meni onneksi mukavasti, vaikka alkuun piti pieni varoituksen sana puolin ja toisin sanoa. Iltapäivä meni vauhdikkaasti kahvitellessa ja koirien peuhatessa. Eppu-pentu lähti tältä reissulta uuteen kotiinsa Karjalan kannaille, muut jatkoivat matkaa vielä Kaarinaan Vilda-mummin ja kumppaneiden tykö.





















tiistai 16. helmikuuta 2016

H niinkuin hormoonihyrrä

Sunnuntaina kävimme jälleen Lahdessa pyörähtämässä näyttelykehässä. Pyörähdys tosin oli tällä kertaa varsin pitkä, ja sitä edelsi useamman tunnin odottelu kehän laidalla aikataulujen hieman venyessä. Kyseessä oli ulkomuototuomareiden koulutusnäyttely, joten odotettavissa olikin koirien perusteellista kopelointia ja tarkkaa arviointia. Pihakoirat arvosteli parin vuoden takaa Open show'sta meille tuttu Kristiina Niemelä, sekä ympärillä iso joukko muita harjoittelevia tuomareita. Jokainen koira tutkittiin perusteellisesti pöydällä hampaista hännän päähän, sekä liikkeessä että vapaasti seisten. Abben arvostelu oli taas varsin mukavaa luettavaa, mutta jälleen kerran selälle kiertyvästä hännästä rokotettiin ankaralla kädellä, laatuarvostelun ollen H. Pieni pettymyshän tuo oli, ei sitä käy kieltäminen, mutta tällaista tämä on.

Auringonvalon lisääntyessä Abben vietit ovat saaneet taas lisäbuustia. Ulkona kävely on yhtä nenä maassa kulkemista ja pissojen lipitystä. Samoin ruoka on maistunut huonommin ja kotona on pitänyt vähän huokailla ja piipitellä.

Abbe ja ihana Armi

Voiko enää leveämpi virne olla?
Kehäkuvat: Hanna Meriläinen

Tarkkaa syyniä

Hienosti jaksoi Abbe pönöttää

Kippurahäntä ei ollut tänäänkään valttia

torstai 11. helmikuuta 2016

Kun vielä oli lunta...

Ihanat hanget ja pakkaskelit jäivät lopulta vajaan kuukauden mittaiseksi iloksi, nyt ollaan taas palailtu vesisateeseen, pimeyteen ja kurakeleihin. 

Sisun kanssa Petikon hiekkakuopilla









The great hunter

Miten niin huomionkipeä?