maanantai 4. tammikuuta 2016

Nosework

Joulun välipäivinä ilmoitin Abben hetken mielijohteesta Koirakeitaan Nosework-kurssille. Harjoituskerrat olivat kolmena peräkkäisenä päivänä, maanantaista keskiviikkoon. Ensimmäisellä kurssikerralla aloitimme harjoitukset etsimällä nameja useamman pahvilaatikon päältä, jotta itse laatikot tulisivat koirille tutuiksi ja mukavaksi asiaksi. Abbe on kyllä ennenkin tehnyt useasti tuttavuutta pahvilaatikoiden kanssa lähinnä repimällä niitä, joten hieman jännäsin, miten "kohtaaminen" sujuu. Onneksi mitään härdelliä ei alkanut, vaan Abbe poimi rauhallisesti nameja suuhunsa. Toisella kierroksella kouluttaja lisäsi pahvilaatikoihin eukalyptyksellä hajustettuja huonekalutassuja namien lisäksi. Kolmannella ja neljännellä kierroksella nameja ei enää laitettu, vaan koiraa palkattiin heti, kun sen nenä kävi hajun luona.

Toisella kurssikerralla aloitimme jälleen laatikkohajuilla, jotta koirien nenät saataisiin kunnolla auki. Tämän jälkeen jatkoimme eukalyptyksen paikantamista erilaisista huonekaluista ja esineistä, kuten jakkarasta, retkituolista, tv-tasosta ja skeittilaudasta. Koiraa palkattiin aina runsaasti, kun se paikansi hajun. Abbe malttoi hyvin keskittyä, mutta välillä se lähti tarjoamaan erilaisia temppuja, eikä oikein hiffannut mistä on kyse. Kouluttaja kysyikin, onko Abbella käytetty paljon naksutinta ja sheippauskoulutusta. Pieni mutka toisaalla koulutustilassa auttoi Abbea taas paremmin keskittymään itse asiaan. Lopputunnista harjoittelimme myös keston lisäämistä hajun ilmaisemiseen.

Viimeisellä kurssikerralla jatkoimme hajujen etsintää erilaisista uusista esineistä ja seinän tolpista sekä jatkoimme ilmaisun kestoa. Vuorotellen kukin koira pääsi etsimään hajua myös ulkona ajoneuvosta, jossa eukalyptystassut oli sijoitettu auton renkaaseen ja etuoven reunan alle. Abbe löysi renkaaseen sijoitetun hajun melkein heti, mutta oven alunen oli hankalampi. Abbe nuuski alkuun auton etureunaa, mutta kun en tajunnut palkata sitä tästä, keskittyminen siirtyi maan hajuihin, ja edelliseltä kurssikaverilta tippuneiden namien rouskuttamiseen. Kouluttaja sanoi, että tuulen vire vaikuttaa paljon siihen, missä koira hajun paikallistaa. Eli oli vähän oma virhe, kun en tajunnut palkata Abbea tiheämmin.

Kaiken kaikkiaan kurssi oli varsin mielenkiintoinen, ja tarkoitus olisi tarkoitus jatkaa harjoituksia kotona. Saimme mukaamme pienen tipan eukalyptystä kotiin, kun emme ehtineet kurssikertojen välissä harjoittelemaan. Kolmen päivän peräkkäinen rupeama oli Abbelle aika rankka. Kurssi oli varsin myöhään illalla, joten sekin hieman sotki normaaleja arkirytmejä.

Nyt voimme haistella eukalyptystä myös kotona.

Vuosi vaihtui

Joulun pyhät on nyt vietetty rauhallisesti syöden, lenkkeillen ja sohvalla lepäillen. Abbekin pääsi maistelemaan hieman joulukinkkua, ja sai muutamat paketit revittäväksi. Uusi vuosi vaihtui Jokelassa Bellan kanssa touhutessa. Kuuden aikaan paukuttelun alkaessa molemmat hieman haukahtelivat kovia ääniä, mutta rauhottuivat nopeasti. Koko ilta ja yö meni onneksi ongelmitta, eikä yöllisellä pissareissulla havaitut paukut saaneet Abbea loksauttamaan korviaan, loistavaa!

Vuoden vaihteessa sää viimein muuttui talvisemmaksi, ja saimme pääkaupunkiseudullekin hieman lunta ja pakkasta. Pakkasasteita alkaa kohta olla jo hieman liikaakin, Abbe on alkanut nostelemaan ulkona tassujaan nyt -9 pakkasasteessa. Saa nähdä mitä loppuviikon lenkkeilyistä tulee, jos luvatut -30 asteen pakkaset toteutuvat.

Joulutonttu

Roylta lahjaksi saatu krokotiili

Väsynyt joulujuhlija

Uusi vuosi vastaanotettiin rennosti

PK-seutukin sai vihdoin lumipeitteen

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Happy x-mas

Rauhallista joulua ja rentouttavia joulunpyhiä.

Toivottaa Abbe


keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Case sikaripunkki

Pientä huolta ja murhetta on ollut tässä taas syksyn aikana. Lokakuussa huomasin Abbella vasemmassa etujalassa karvattoman kohdan, jonka luulen tulleen terävän hihnan reunan hankauksesta tai jostain vastaavasta. Näitähän nyt tulee ja menee, tätäkin hoitelin kotikonstein putsaamalla ja Vetramil-rasvalla. Muutama viikko kului, mutta kuluma ei näyttänyt paranemisen merkkejä, päinvastoin. Karvattoman kohdan ihon ympärys alkoi punoittamaan, ja jotain outoa punoitusta levisi myös saman puolen rinnuksiin. Lisäksi löysin kaulasta pienen karvattoman kohdan, ja nivusissakin näkyi vastaavanlainen läikkä. Ei auttanut muu kuin varailla aika lekurille.

Kävimme visiitillä Tammiston Univetissa, jossa lääkäri löysi etujalasta otetusta raapenäytteestä kohtalaisen määrän eri kehitysvaiheessa olevia sikaripunkkiloisia. Koska kyseessä oli lievät, paikalliset muutokset, hoidoksi annettiin paikallinen antibioottivoide tulehduksen rauhoittamiseksi. Jokusen päivän laittelin rasvaa kolme kertaa päivässä, mutta omaan silmään punoitus lähti vain pahempaan suuntaan. Soitin lisäneuvoa Univetista, ja lääkäri määräsi vielä puhelimitse apteekkiin antibioottikuurin.

17.10.2015
Tästä kaikki alkoi, viattoman näköinen karvan kuluma vasemman etujalan sisäsyrjässä

28.10.2015
Punoitus levinnyt rinnuksiin

1.11.2015
Karvattomia laikkuja ilmestyi myös kaulaan, vatsan alle ja nivusiin

5.11.2015
Tilanne pahimmillaan
6.11.2015
Eipä lähdetty tämän näköisen koiran kanssa Tarttoon

Vaikka Abben sikaripunkki luokiteltiin tosiaan paikalliseksi, ehdin silti maalailemaan jo vaikka minkälaisia uhkakuvia koiran kokonaan kaljuuntumisesta ja kalliista hoidoista. Harmitusta ei yhtään vähentänyt se, että olin pari kuukautta takaperin ehtinyt ilmoittamaan Abben Tarttoon näyttelyyn marraskuun ensimmäiselle viikonlopulle. Reissut ja näyttelymaksut oli luonnollisesti jo maksettu, eikä vakuutuksista mistään saa rahoja takaisin, jos koira sairastuu. Pähkäilin viimeiseen asti, että lähteäkö reissuun vai ei, mutta onneksi järki sanoi, ettei tuon näköistä koiraa voi ottaa matkaan mukaan. Stressi voisi vielä pahentaa tilannetta, joten ainoa oikea vaihtoehto oli jättää Abbe kotiin, ja lähdin itse turistiksi kannustamaan reissukaveria.

Seuraavalla viikolla pähkäilin edelleen, että mahtaako Abben paraneminen olla menossa oikeaan suuntaan. Lueskelin netistä sikaripunkkitarinoita, ja joissain kehuttiin Mevetin lääkärin Leena Saijonmaa-Koulumiehen ammattitaitoa ihosairauksien hoidossa. Mielenrauhan saavuttamiseksi, varasin ajan hänelle. Mevetissä Abbesta otettiin uudet näytteet, joissa niissäkin löytyi muutamia sikaripunkkeja, mutta munia ei tällä kertaa esiintynyt. Sikaripunkkisairaus on edelleen paikallismuotoinen, jonka vuoksi muuta lääkitystä ei vielä aloitettu. Lääkäri halusi nähdä, että kukistaako Abben oma elimistö sikaripunkin. Jos näin ei käy, hyvät lääkitykset on kuitenkin kuulemma olemassa.

12.11.2015
Mevetissä vastaanotolla
12.11.2015
Tilanne näyttää kuitenkin jo paremmalta

17.11.2015
Paraneminen edistyy

21.11.2015
12.12.2015
Tilanne tänään: Abben iho näyttää hyvältä. Punoitukset ovat kaikki kaikonneet, kaulaan, nivusiin ja reisiin on kasvanut karva takaisin. Ainoastaan vasemman etujalan kohta on edelleen karvaton. Kävimme illalla Mevetissä Saijonmaa-Koulumiehen vastaanotolla kontrollissa. Lääkäri otti uudet näytteet, eikä sikaripunkeista näkynyt enää jälkeäkään, ja etujalkaankin kuulemma kasvaa karva varmasti vielä takaisin. Toki tilannetta täytyy vielä tarkkailla, mutta paikallisen sikaripunkin uusiminen ei ole kovin yleistä. Täytyy toivoa, että moiseen vaivaan ei tarvitse jatkossa enää ikinä törmätä.

16.12.2015
Sikaripunkkivapaa Abbe

maanantai 14. joulukuuta 2015

Viikonlopun touhuja

Viikonlopun touhuihin sisältyi peltokirmailua, Neran kanssa juoksemista Pitkäkoskella ja kotona lokoilua. Viime viikkoinen toiveenikin toteutui ainakin hetkeksi, kun eilen iltapäivällä sakea lumikuuro valkaisi maiseman. Abbe oli luonnollisesti innoissaan lumesta, ja viiletti häntä tötteröllä pitkin pientareita.






sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Lumi tule jo

Vaihdetaan vesisade, myrskytuulet ja +9 asteen lämpötilat lumisateeseen ja pikkupakkaseen.



keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Virtaa riittää

Viime viikon agitreeneissä meitä oli paikalla vain kaksi, joten tekemisen meininkiä riitti. Harjoittelimme vuoronperään pituusestettä, muuria ja rengasta, jonka jälkeen koiran irtoamista ympyrän muotoisella radalla sekä koiran palkkaamista lelulla. Abben kierrokset nousi taivaisiin heti, kun treenikaverille vingutettiin vinkupossua. Tämän jälkeen lopputunti oli piipitystä ja kieli pitkällä läähätystä. Omalla vuorollaan Abbe lensi kuin salama, ja vingutteli leluaan hurmoksessa. Loppuun vielä menimme lyhyehköä keskittymistä vaativaa rataa, ja oli hieman haastavaa saada Abbe palautumaan lelun kanssa rallattelusta. Olipahan vauhdikkaat treenit!

Eilen Sporttiksella meillä oli taas kouluttajaharjoittelija Tiina Sköönilän vetämät ratatreenit. Esteitä oli tällä kertaa "vain" 15, mutta radalla oli jälleen haastavia käännöksiä ja koukeroita. Tavoitteena oli koittaa erilaisia ohjaustekniikoita, osa sellaisia mistä en ollut ikinä kuullutkaan, saati harjoitellut. Välillä olin melkoisen solmussa rataa edetessä, ja kerran meinasin lentää turvallenikin omiin jalkoihin kompuroidessa. Abbella riitti taas hirmuisesti virtaa, ja hallissa raikasi Abben komennushaukku, kun en ollut tarpeeksi selkeä ohjauksissani. Huh, oli taas hieman haastavaa, mutta silti niin hauskaa!

Sporttikoirahallin pienten puoli

Malttamattomana oman vuoron odottelua

Lauantaina piipahdimme pitkästä aikaa pihistreffeillä Pitkäkoskella. Paikalla oli kuusi koiraa, liekö sateinen ja tuulinen keli verottanut tulijoita. Abbella meni lujaa alle vuoden ikäisen narttukoira Tinkan kanssa. Nuorukaiset juoksivat lähes taukoamatta melkein 1,5 tunnin ajan, Abben yrittäessä välillä myös kovin läheistä tuttavuutta. Tinka oli kuitenkin täpäkkä typy, eikä alistunut Abben lähentelyille. Sunnuntainakin Abbe pääsi Pitkäkosken pellolle kirmaamaan, kun kävimme lenkillä Janeten ja Neran kanssa. Luulisi, että Abbe olisi ollut alkuviikosta väsynyt viikonlopun riennoista, mutta mitä vielä. 

Daniel, Manu ja Unski

Sähköjänikset Abbe ja Tinka