Kaikenlaista sitä voikin sattua lyhyessä ajassa, kun suunsa avaa... Parin viikon varoitusajalla Abbe sai kaverin, 10 viikon ikäisen Jekku-pojan. Jekku, rekisterinimeltään Mirac-Pax-N, matkasi toissa viikolla pitkän matkan Helsingborgista läpi Ruotsin, laivalla Turkuun ja sieltä Saloon. Viime perjantaina Jekku jatkoi matkaansa Salosta Evitan luota Vantaalle, jossa on nyt siis meidän luona sijoituksessa. Ajatuksissa on ollut, että toinen koira ehkä sitten joskus, mutta nyt kaikki kävikin vähän ykskaks yllättäen. Toisaalta en keksinyt mitään hyvää kieltäytyä tästä "tarjouksesta", sen ihmeempiä valmisteluja ei tarvinnut tehdä, eikä asia ehtinyt stressaamaan kovin kauaa.
Mutta, tässä se nyt on! Katsotaan, miten arki lähtee tästä rullailemaan kahden pihispojan kanssa :)
Kotimatka meni rattoisasti Abben rottalelun päällä nukkuen
Lenkkeilyssä ja arjessa ylipäätään riittää opeteltavaa
Jekku on ollut todella reipas ipana ja Abbe esimerkillinen "isoveli"
Viime lauantaina osallistuimme toista kertaa peräkkäin hulvattomaan juoksuskabaan, roturaceen Hyvinkään vinttikoiraradalla. Tänä vuonna oli ennätysmäärä osallistujia, kun pihiksiä oli paikalla peräti seitsemän joukkueellista. Kesä näytti parastaan, ja saimme nautiskella auringonpaisteesta ja yli 20 asteen lämmöstä. Pihakoirat olivat sijoitettu juoksijajoukon lähes loppupäähän, joten radan tuntumassa oli paikalle saapuessamme jo varsin rauhallista.
Abbe juoksi jengissä Big Mama & The Kids, johon kuului oletettavasti Vilda - the mama, ja Abben puolisisarukset Masa ja Mare. Abbe kävi todella suurilla kierroksilla, ja häsellys lisääntyi, mitä lähemmäksi itse rataa pääsimme. Abbe ei meinannut nahoissaan pysyä, ja koirien lähettäjällä Julialla oli täysi työ pitää liukkaasta pihakoirasta kiinni ennen lähtölupaa. Koko jengimme juoksi tasaisen varmasti, ja lopputuloksissa olimme sijalla 10/49, pihakoirien jengeistä olimme toiseksi paras. Abben aika oli 8,25s, kun nopein mini (amerikan karvatonterrieri) pinkoi suoran aikaan 7,07s.
Lauantaina piipahdimme Tampereella näyttelykehässä Markku Mähösen arvioitavana. Pihakoiria oli ilmoitettu karkeloihin 15 kappaletta, joista ihan kaikki eivät paikalla olleet. Urosten avoimessa luokassa oli Abben lisäksi vain yksi koira, uroksia oli muutoinkin tänään vähemmistö. Mähönen arvioi Abben laatuarvosanalla erinomainen, SA:ta ei kuitenkaan herunut. Abben liike ei taas(kaan) ollut parasta mahdollista, kun tyyppiä kiinnosti välillä enemmän imuroida kehästä muiden tiputtamia namipaloja kuin ravata eteenpäin. Mutta muutoin arvostelu oli mukavaa luettavaa, ja Abbe hienosti käyttäytyvä reissukaveri.
Abbe heitti talviturkkinsa Vantaanjokeen vappupäivänä
Nera on parasta juoksuseuraa! <3
Abbe ja naapuriin muuttanut 8 viikkoinen whippet-tyttö
Lumet on lähteneet ajat sitten ja ruoho jo vihertää takapihalla, kesä tulee kovaa vauhtia! Kevät Abben kanssa on mennyt mainiosti, ei ole jaksanut edes blogia päivittää. Treenit agilityssä ja rallyssä on menneet myös varsin mallikkaasti, ja kaiken kaikkiaan arki on sujuvaa. Abbe on saanut ainakin tilapäisesti jo hieman järkeä päähän, eikä koko aikaa tarvitse koohottaa joka suuntaan. Ei Abbe kuitenkaan mikään lapanen ole, päinvastoin, mutta yleinen säätäminen on vähenemään päin koko ajan.
Treenien lisäksi on nähty paljon kavereita, alla vähän kuvakoostetta treffailuista.
Abbe tsekkailee Variston tapahtumia
Gael-sedän kanssa Petikon huipulla
Bellan huumori koetuksella
Kuin luokkakuva konsanaan, Sisua ei vois vähempää kiinnostaa...
Viikko sitten pääsiäissunnuntaina piipahdimme Itä-Vantaalla Abben pikkuveljen Pihkan kotikulmilla. Mukana menossa kirmasivat isobroidi Masa, pikkusysteri Vappu sekä Kielo emäntineen ja isäntineen. Keli oli aurinkoinen ja mieli ilonen, kuinkas muuten tässä seurassa.
Treenikevät Abben kanssa on alkanut varsin mukavasti. Käymme edelleen tiistaisin aksailemassa Koirakeitaan ryhmässä Sporttikoirahallilla. Lisäksi muutama viikko takaperin ilmoittauduin Koirakeitaan vakkari-rallytokoryhmään, joka treenailee joka toinen viikko Vantaanpuistossa.
Meillä on takana yhdet rallytreenit viime viikolta, ja alku oli varsin lupaava. Etukäteen hieman jännitin muistanko ylipäätään mitään rallyliikkeitä, ja miten Abbe malttaa keskittyä, kun paikalla on uusia koiria. Aloitusta ei yhtään helpottanut, kun huomasin, että yhdelle narttukoiralle puettiin juoksupöksyjä jalkaan. Noh, muiden koirien luokse säntäilyä kyllä yritettiin moneen otteeseen, mutta onnistumisiakin saatiin hienosti. Menimme AVO ja VOI -luokkien ratoja muutamaan otteeseen, oli kyllä todella hauskaa pitkästä aikaa!
Agilitytreenit ovat menneet hieman vaihtelevasti. Viime kertoina Abben keskittymistä on häirinnyt kevään huumaavat tuoksut treenitilan matossa. On todella saanut tehdä töitä, että koiran saa mukaansa radalla. Eilen harjoittelimme runsaasti erilaisia ohjauskuvioita, joista osasta en ole ikinä edes kuullutkaan. Kaikkea kuitenkin pääsi kokeilemaan sekä oman että kouluttajan konkari-koiran kanssa. Oli taas todella mielenkiintoista oppia uutta, vaikka varmaan näitä saa tovin hinkata, ennenkuin iskostuvat selkäytimeen.
Näissä on vielä opettelemista
Lauantaina Abbe sai taas vieraita Kaarinasta, kun Merja toi päivähoitoon Avan pennuista vielä kotona olevat Onnin ja Kielon. Abbe ei ollut pikkuvieraista enää niin ylikierroksilla kuin viikko sitten, ja aloitti heti pentujen leikityksen painimalla ja kuskaamalla leluja. Onnilla ja Kielolla riitti kovasti ihmeteltävää lelukorin ääressä, mieluisinta taisi olla Abben puruluun jämien nakertaminen. Myöhemmin iltapäivällä joukkoon liittyi hetkeksi myös Leo-pentu, joka muutti aiemmin viikolla Tammistoon. Leo on ihan Abben miniatyyri ilmeineen ja kippurahäntineen, mielenkiintoista nähdä, minkälainen hänestä tulee isona.
Pennut olivat kylässä pitkälle iltapäivään, ja sekös veti Abben veteläksi. Oli kiva kuitenkin huomata, kuinka kivasti Abbe leikki pentujen kanssa, ja oli esimerkillinen eno. Kenties joskus on mahdollista, että samassa taloudessa asustelisi kaksi pihakoiraa.