Jekun tulosta on nyt kulunut puolitoista viikkoa, ja kaikki on mennyt mukavasti. Ensimmäisen viikonlopun jälkeen pidin heti kaksi lomapäivää, jotta olisi aikaa harjoitella hieman yksinoloa. Pojat olivat kotona keskenään muutamat lyhyet ja pidemmät kauppareissut, lisäksi Jekku on ollut ihan yksinään, kun olen ollut pelkästään Abben kanssa ulkona. Mitään ongelmaa ei ole ollut, tai ainakaan mitään ääntelyjä ei ole kuulunut oven taakse, ja Jekku on ollut ihan rauhallinen takaisintullessa. Työpäivien ajan pojat ovat nyt olleet yksinään puolet päivästä, loppupäiväksi ovat päässeet hoitoon "mummilan" lihapatojen äärelle.
Sisäsiisteyden opettelu etenee mukavasti, siinä iso apu on ollut oma takapiha ja kesäiset kelit. Öisin toki yhdet pissat on tulleet alustalle, mutta ei niitäkään joka yö. Muutoin tarpeet ovat osuneet ulos, mahtava juttu. Iltahepuleiden "hoito" onkin ollut Abben heiniä, itse olen vain sivusta seuraillut hammaspainia ja nujuamista. Abbe on ollut kovin kärsivällinen Jekun kanssa, mutta välillä huomaa, että kaipaa rauhaa. Silloin Abbe hyppää sohvan selkänojalle tai ryömii koppaan nukkumaan.
Sunnuntaina lähdettiin käymään naapurin Ceci-pennun kanssa hakemaan uusia kokemuksia. Käveltiin juna-asemalle, sieltä hypättiin junaan, ja matkattiin lentoaseman kautta Tikkurilaan. Käytiin ihmettelemässä ihmisvilinää ja junia Dixissä, sekä hakemassa vähän herkkuja ja hurmaamassa myyjätäti Mustissa ja Mirrissä. Jekku otti uudet asiat vastaan rohkeasti ja rennosti, ottipa se myös torkut mun jaloissa vilinän keskellä. Takaisin matkatessa ipanat olivat kaikkensa antaneita, ja nuokkuivat sylissä koko paluun.
 |
| Junamatkustaja |
 |
| Cecin kanssa Dixin menoa ihmettelemässä |
 |
| Pieni mietiskelijä |
 |
| Jekku ei paljoa stressannut |
 |
| Koska se juna tulee? |
 |
| Abben kanssa Louhela Jameilla Dingoa kuuntelemassa |
 |
| Nujupojat kotona |