torstai 17. maaliskuuta 2016

Oodi keväälle

Aurinko paistaa, lumet sulaa ja kura roiskuu. Kevät tulee kovaa vauhtia, mikäs sen mukavampaa!





keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

3 + 1

Treenikevät Abben kanssa on alkanut varsin mukavasti. Käymme edelleen tiistaisin aksailemassa Koirakeitaan ryhmässä Sporttikoirahallilla. Lisäksi muutama viikko takaperin ilmoittauduin Koirakeitaan vakkari-rallytokoryhmään, joka treenailee joka toinen viikko Vantaanpuistossa.

Meillä on takana yhdet rallytreenit viime viikolta, ja alku oli varsin lupaava. Etukäteen hieman jännitin muistanko ylipäätään mitään rallyliikkeitä, ja miten Abbe malttaa keskittyä, kun paikalla on uusia koiria. Aloitusta ei yhtään helpottanut, kun huomasin, että yhdelle narttukoiralle puettiin juoksupöksyjä jalkaan. Noh, muiden koirien luokse säntäilyä kyllä yritettiin moneen otteeseen, mutta onnistumisiakin saatiin hienosti. Menimme AVO ja VOI -luokkien ratoja muutamaan otteeseen, oli kyllä todella hauskaa pitkästä aikaa!

Agilitytreenit ovat menneet hieman vaihtelevasti. Viime kertoina Abben keskittymistä on häirinnyt kevään huumaavat tuoksut treenitilan matossa. On todella saanut tehdä töitä, että koiran saa mukaansa radalla. Eilen harjoittelimme runsaasti erilaisia ohjauskuvioita, joista osasta en ole ikinä edes kuullutkaan. Kaikkea kuitenkin pääsi kokeilemaan sekä oman että kouluttajan konkari-koiran kanssa. Oli taas todella mielenkiintoista oppia uutta, vaikka varmaan näitä saa tovin hinkata, ennenkuin iskostuvat selkäytimeen.

Näissä on vielä opettelemista

Lauantaina Abbe sai taas vieraita Kaarinasta, kun Merja toi päivähoitoon Avan pennuista vielä kotona olevat Onnin ja Kielon. Abbe ei ollut pikkuvieraista enää niin ylikierroksilla kuin viikko sitten, ja aloitti heti pentujen leikityksen painimalla ja kuskaamalla leluja. Onnilla ja Kielolla riitti kovasti ihmeteltävää lelukorin ääressä, mieluisinta taisi olla Abben puruluun jämien nakertaminen. Myöhemmin iltapäivällä joukkoon liittyi hetkeksi myös Leo-pentu, joka muutti aiemmin viikolla Tammistoon. Leo on ihan Abben miniatyyri ilmeineen ja kippurahäntineen, mielenkiintoista nähdä, minkälainen hänestä tulee isona.

Pennut olivat kylässä pitkälle iltapäivään, ja sekös veti Abben veteläksi. Oli kiva kuitenkin huomata, kuinka kivasti Abbe leikki pentujen kanssa, ja oli esimerkillinen eno. Kenties joskus on mahdollista, että samassa taloudessa asustelisi kaksi pihakoiraa.

Lauantaipäivä kolmen (+yhden) pihakoiran kanssa

Abben epäuskoinen ilme

Iso ja pieni

Kippurahännät Abbe ja Leo

Sisarukset Onni ja Kielo

Väsähtänyt sakki


sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Abbe-eno

Eilen oli ratkiriemukas päivä, kun saimme kylään hilpeän joukkion Kaarinasta. Merja toi mukanansa Abben Ava-siskon pentueesta neljä naskalihammasta, Epun, Leon, Onnin ja Kielon.Yksi poika, Viljo oli jo lähtenyt omaan uuteen kotiinsa aiemmin tällä viikolla.

Abbe oli pienistä vieraista kovin innoissaan, ja kierroksia nosti vielä pentueen isän, Pellen perheen saapuminen paikalle. Abbella ja Pellellä meni onneksi mukavasti, vaikka alkuun piti pieni varoituksen sana puolin ja toisin sanoa. Iltapäivä meni vauhdikkaasti kahvitellessa ja koirien peuhatessa. Eppu-pentu lähti tältä reissulta uuteen kotiinsa Karjalan kannaille, muut jatkoivat matkaa vielä Kaarinaan Vilda-mummin ja kumppaneiden tykö.





















tiistai 16. helmikuuta 2016

H niinkuin hormoonihyrrä

Sunnuntaina kävimme jälleen Lahdessa pyörähtämässä näyttelykehässä. Pyörähdys tosin oli tällä kertaa varsin pitkä, ja sitä edelsi useamman tunnin odottelu kehän laidalla aikataulujen hieman venyessä. Kyseessä oli ulkomuototuomareiden koulutusnäyttely, joten odotettavissa olikin koirien perusteellista kopelointia ja tarkkaa arviointia. Pihakoirat arvosteli parin vuoden takaa Open show'sta meille tuttu Kristiina Niemelä, sekä ympärillä iso joukko muita harjoittelevia tuomareita. Jokainen koira tutkittiin perusteellisesti pöydällä hampaista hännän päähän, sekä liikkeessä että vapaasti seisten. Abben arvostelu oli taas varsin mukavaa luettavaa, mutta jälleen kerran selälle kiertyvästä hännästä rokotettiin ankaralla kädellä, laatuarvostelun ollen H. Pieni pettymyshän tuo oli, ei sitä käy kieltäminen, mutta tällaista tämä on.

Auringonvalon lisääntyessä Abben vietit ovat saaneet taas lisäbuustia. Ulkona kävely on yhtä nenä maassa kulkemista ja pissojen lipitystä. Samoin ruoka on maistunut huonommin ja kotona on pitänyt vähän huokailla ja piipitellä.

Abbe ja ihana Armi

Voiko enää leveämpi virne olla?
Kehäkuvat: Hanna Meriläinen

Tarkkaa syyniä

Hienosti jaksoi Abbe pönöttää

Kippurahäntä ei ollut tänäänkään valttia

torstai 11. helmikuuta 2016

Kun vielä oli lunta...

Ihanat hanget ja pakkaskelit jäivät lopulta vajaan kuukauden mittaiseksi iloksi, nyt ollaan taas palailtu vesisateeseen, pimeyteen ja kurakeleihin. 

Sisun kanssa Petikon hiekkakuopilla









The great hunter

Miten niin huomionkipeä?

maanantai 18. tammikuuta 2016

Lahden ryhmänäyttely

Eilen piipahdimme Lahdessa aamutuimaan, ja korkkasimme näyttelykehät tälle vuodelle. Reissusta ei tuloksellisesti jäänyt paljoa jälkipoville kerrottavaa. Tuomari Olli Kokkonen oli tiukka arvosanoissaan, eikä ERI:ä (valio- ja veteraaniosallistujaa lukuunottamatta) saatika sertejä jaettu. Perusteellisesti hän kuitenkin joka koiran arvosteli, ja kertoi mielipiteensä kattavasti myös suullisesti. Abbella "kohtaloksi" koitui niin selkeästi kiertyvä häntä sekä töpöttävät liikkeet takana. Mutta mukavaa oli kuitenkin käydä ja nähdä pihakoiraihmisiä. Abbe käyttäytyi hienosti, pysyi kuulolla kana- ja maksamakupalojen turvin eikä säntäillyt turhia.

Viikonloppuna ehdimme myös ulkoilemaan hienossa talvisäässä, ja pitkästä aikaa treffasimme fadea ja famuakin.





sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Seurasaari

Jopas sitä on innostunut päivittämään blogia heti vuoden alkuun :) Mutta nyt oli taas niin mukava koiramainen viikonloppu, että pakko laittaa muutama kuvanen. Tänään käytiin Seurasaaressa päivälenkillä Jennin ja Manun sekä Kirsin ja Killen kanssa. Lunta sateli hiljalleen, ja pakkanenkin oli siedettävissä lukemissa. Pojat saivat ensin riehua hetken aikaa koirapuistossa, jonka jälkeen kierrettiin lenkki Seurasaaren maisemissa. Lenkin jälkeen mentiin vielä Kirsin luokse nauttimaan lämmintä keittoa ja pannaria. Kille ja Abbe nujusivat lähes taukoamatta, Manun seuratessa vähän etäämmältä. Olipa mukava talvipäivä! Nyt on mukavaa lysähtää sohvan pohjalle kuuman teekupposen kanssa, pihakoira luonnollisesti sylissä lämmikkeenä.

Luminen ja jäinen Seurasaari

Lumihiutaleen pyydystäjä

Onks pakko aina poseerata!

Komeat pojat <3

Abben ja Killen jatkot

Myös eilen, pakkasten laannuttua, käytiin pitkästä aikaa Ninan ja Sisun kanssa lenkillä Petikon ulkoilureiteillä. Hiekkakuopilla ja metsässä oli rauhallista, ei prätkiä eikä muitakaan lenkkeilijöitä, joten pojat saivat spurttailla sydämensä kyllyydestä. Illalla Abbe pääsi vielä akupunktion harjoituskoiraksi eläinlääkäriystäväni käsissä. Neuloja laitettiin päälaelle (rauhoittava piste), selkään (vaikutus selkään ja suolistoon) ja kintereisiin (tämän vaikutuspistettä en muista). Abbe oli alkuun hieman ihmeissään toimenpiteestä, mutta lopulta pötkähti viltille ja koisaili neulojen kanssa melkein 45 minuutin ajan.

Abbe ja Sisu

Namin kärkkyjä

Neulatyynynä