Hissiremppa omassa talonyhtiössäni on edelleen vaiheessa, joten evakkoretki jatkuu. Tosin nyt kun Abbe joutuu oleilemaan tötterö päässä, on kiva, ettei yksinoloa ole päivässä niin paljoa. Myös sisäsiisteyden opettelun kannalta on ollut todella hyvä, että vanhempani käyttävät Abbea pihalla silloin kun olen töissä. Välillä sattuu vielä vahinkoja rajujen leikkien ohessa, ja muutamina öinä ei ole ollut tarpeeksi pidätyskykyä aamuun asti, mutta pääosin asiat tehdään ulos. Hieno homma!
Viime viikolla tehtiin parina päivänä pieni bussimatka Myyrmäki-Martinlaakso-Kaivoksella akselilla, että Abbe tottuisi myös julkisiin kulkuvälineisiin. Molemmat kerrat menivät varsin hyvin, vaikkakin oli havaittavissa pientä piipitystä ja muutama kanssamatkustajia huvittanut kissannaukaisu-haukotus. Tuo naukaisu pitäisikin saada videoitua joskus, se on niin hauskan kuuloinen. Aamuisin rappu raikaa, kun Abbe haukottelee kuuluvasti :)
Pitkäkoskella käytiin muutamaan otteeseen, alkuviikosta Kirsin, Eddien ja Hipun kanssa ja keskiviikkona sateessa isommalla lössillä. Mukana oli Anne sekä Aida ja Eea, Maria Andyn ja Mimin kanssa sekä vielä Marian kaveri Laura (?) vanhan Englannin lammaskoirapentu Huldan kanssa. Hulda oli kovin kiinnostunut Abbesta, ja loppumatkasta pennut painelivat välillä toisilleen äristen, Hulda Abben päältä hyppien ja Abbe Huldan parrassa roikkuen.
Sunnuntaina oli toinen kerta pentukoulua
Koirapalvelu Virikkeessä. Aluksi harjoittelimme viime kerran tapaan viltillä rauhoittumista, uutena asiana tuli jätä-käskyn opettaminen sekä kontaktin ottamista omistajaan. Alku meni varsin hyvin, Abbe tajusi homman nimen hyvin ja jaksoi hyvin keskittyä. Kontaktia harjoitellessa kävelimme harjoitustilassa sikin sokin, se ei sitten mennytkään niin hyvin. Kurssilla mukana ollut Labbis-pentu tuli vähän liian lähelle Abbea, ja siitäkös Abbe innostui. Lopputunnista ei sitten ollut kontaktin poikastakaan, vaan piti riuhtoa Labbiksen ja Vesikoiran pentujen luokse leikkimään. Rauhoittuminen sermin takanakaan ei tuottanut tulosta. Ohjaaja totesi, että Abbella tuota tahtoa riittää. Huomattu on... Ohjaaja myös suositteli toistamiseen Abbelle valjaita. Abbe kiskoo välillä aika tavalla, ja kun eteenpäin ei siitä huolimatta pääse, henki rupeaa pihisemään. Olen vaihtanut pienimmän pentupannnan Hurtan hieman paksumpaan pantaan, mutta sekään ei ole auttanut. Kovin paksuja pantoja tuon ikäiselle en ole juurikaan kaupassa nähnyt. Ei siis varmaan auta muu, kun käydä ostamassa valjaat, vaikka ne varmaan jäävät aika piakkoin pieneksi.
Abbella riitti virtaa myös pentukoulun jälkeen. Lähdinkin sieltä suoraan kävelemään vielä Vaskivuoren lenkin, ja sinnekin mentäessä matka oli hieman epämääräistä riuhtomista. Takana kun käveli ihana Collie, eteenpäin kävelyyn ei voinut keskittyä millään. Pääosin Abbe kävelee nätisti, jos ei häiriötekijöitä ole. Mutta heti kun näköpiirissä on juoksevia ihmisiä, lapsia tai toisia koiria, alkaa hillitön kiskominen. Työsarkaa tämän osalta siis riittää.
 |
| Abbe ja kohta pieneksi jäävä sadetakki |
 |
| Rapsutus mahan alta on parasta |
 |
| Pitkäkosken pellolla, sade ei haitannut kun kavereita oli mukana |
 |
| Nameja jaossa, Abbe apajilla |
 |
| Lammaskoiralla oli ihanan paljon karvaa, josta oli hyvä tarrata |
 |
| Vaskivuoren reitillä |
 |
| Mädäntyneitä puunrunkoja on kiva järsiä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti