Eilen kävimme lenkkeilemässä Vestran metsissä työkaverin kotikulmilla. Heiltä löytyy neljä koiraa, joista yksi on Abben kaltainen duracell-pupu. Toiveena olikin, että nämä kaksi löytäisivät yhteisen sävelen ja väsyttäisivät toinen toisensa. Pienen alkusäätämisen jälkeen (Abbe säntäsi kissan perään) käppäilimme toista tuntia, ja ainakin Abbe oli onnensa kukkuloilla. Mikä sen ihanampaa, kun kirmata pitkin metsäpolkuja ja peltoja sekä haistella uusia tuoksuja. Korvat olivat alkuun taas pahasti hukassa, mutta onneksi kaveri pysyi kuitenkin näköpiirissä... ainakin suurimman osan ajasta :)
Hieman ihmetystä on aiheuttanut, että Abbelle on tällä viikolla maistunut ruoka aika huonosti. Aiemmin kuppi on syöty aina tyhjäksi, ja on vielä jääty kärttämään lisää ruokaa. Nyt normiannoksesta maistuu ehkä enää vain kolmannes. Liekö ruuan tarve on pienentynyt, Abbella on tyttöhuolia tai nyt muuten vain ei maistu. Täytyy seurailla tilannetta. Kilot on tällä hetkellä ainakin kohdillaan. Puntari näytti 9 kg toissa päivänä, eli aika iso jässikkä pojasta on kasvanut.
 |
| Abbe vaanii |
 |
| Viiden koiran lauma hajujen perässä |
 |
| Ei näytä kovin helmikuiselta maisemalta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti