Treeniviikko

Tällä viikolla olemme kunnostautuneet erinäisillä kursseilla ja treeneillä. Maanantaina aloitimme Koirakeitaalla kolmen kerran Jäljestyksen alkeet -kurssin. Kokoonnuimme ohjaajan kanssa pihalla, josta lähdimme yhdessä viiden muun koirakon kanssa läheiselle niitylle. Jokainen vuorollaan sai käydä ensin tekemässä jäljen, jonka jälkeen koira sai rauhassa suorittaa tehtävän. Esimmäiseksi teimme ruutua. Talloimme niitylle metri x metri -suurisen alueen, jonne viskelimme runsaasti nameja. Koiran tehtävä oli etsiä namit tallotulta alueelta. Abbe hiffasi homman jujun heti, ja nenä kävi kovaa vauhtia. Toisena tehtävänä oli tehdä suora jälki, jossa ensin talloimme kolmion ja siitä noin 20 askeleen mittaisen suoran. Nameja aseteltiin kolmion kärkiin sekä jokaiselle tallotulle askeleelle, loppuun laitettiin isompi palkka. Abbe suoritti tämänkin loistavasti! Itse en asettelemiani nameja erottanut heinikosta ollenkaan, mutta mitäs siitä, kun Abbe ne löysi. Koska kurssilla teemme tehtävät yksitellen, oli suurin osa ajasta oman vuoron odottelua. Tämä aikakin tuli käytettyä hyvin hyödyksi harjoittelemalla luopumista ja katsekontaktia. Olen positiivisesti yllättynyt, miten hyvin Abbe käyttäytyi koko ajan. Häiriötä oli paljon, uusia koiria ja ihmisiä, ja osa koirista haukkui kovin. Abbe ei niistä juuri välittänyt, vaan otti hienosti kontaktia. Välillä toki teki pieniä syöksyjä muita kohti, kun olisi niin kovin halunnut haistelemaan ja leikkimään. Minkäänlaista piipitystä ei kuulunut, ja Abbe välillä meni oma-alotteisesti maahan makaamaan. Toki lämpöisellä säällä oli osuutta asiaan, mutta silti olen tosi ylpeä Abbesta!

Keskiviikkona oli viimeinen kerta Hillitty ja hallittu -kurssia. Muutamana edellisenä kertana olemme treenanneet ulkona, nyt sateen ropistessa ja lämpötilan ollessa viiden asteen hujakoilla, harjoittelimme sisällä. Jokaisella kerralla olemme aloittaneet treenit peitolle meno -harjoituksella, kuten tänäänkin. En ehtinyt edes peittoa levittää kunnolla, kun Abbe jo loikkasi peiton päälle makaamaan, mahtavaa! Loppuajan harjoittelimme kontaktikävelyä ja luopumista, ensin yksin, sitten muiden koirien ympäröimänä, lopuksi vielä pareittain. Abbella meni tämäkin aivan loistavasti, muutamia pieniä herpaantumisia lukuunottamatta. Myöskään tänään ei kuulunut yhtään turhautunutta piipitystä, Abbe oli varsin rento ja keskittynyt koko tunnin ajan. Ihan mahtava lopetus kurssille! Olen muutenkin todella tyytyväinen kurssin antiin, ja taisin sen avulla löytää punaisen langan, miten edetä Abben koulutuksen kanssa. Kurssilla on ollut meille todella haastavia luopumisharjoituksia, mutta nyt on hyvät eväät, miten edetä jatkossa. Kiitos vielä Sadulle ja Pulmulle vinkistä, tämä tuli meille todella tarpeeseen. :)

Tänään sateisena Helatorstaina suunnistimme Luukkin pihakoirien omiin hakutreeneihin. Paikalla oli hieman kurjasta säästä huolimatta yhdeksän pihistä ohjaajineen. Alkuun Mari kertoi meille homman jujun, eli koirat yksitellen etsivät viisi metsässä piilossa olevaa maalimiestä. Koiran ohjaaja on vain narun jatkeena, koiralle liiemmin ohjeita antamatta. Maalimiehet palkkaavat koiran, kun se löytää piilossa olevan ihmisen. Vuorotellen olimme maalimiehinä ja kyykimme pusikoissa tai kivien ja kantojen takana. Koirat yksitellen tekivät saman rundin, muiden odotellessa autossa. Abbe oli alkuun hieman hämillään ja vain pinkoi eteenpäin sen ihmeemmin ympäristöstä välittämättä. Ensimmäisen maalimiehen löytyessä ja herkkujen ja kehujen sadellessa, intoa rupesi löytymään. Kaikki piilossa olevat ihmiset löytyivät varsin rivakasti, hyvä Abbe! Oli todella hauska kokemus, ja varmasti kokeilemme hakua uudelleen tilaisuuden tullen. Treenien jälkeen kävimme vielä muutaman pihiksen voimin Luukin koirapuistossa, jossa Abbe päästeli täyttä laukkaa sydämensä kyllyydestä. Juoksemisen ohessa huomion varasti ihana 12 vuotias setteri-narttu, jonka selkään piti yrittää kovasti hyppiä. Tämän päivän urakan jälkeen kotona on ollut varsin väsynyt ja raukea pikkupihis.

Innokas kurssilainen vahtii hakutreenien namien laatua