Agipäivä

Pari viikkoa sitä sai odotella, kunnes se vihdoin koitti, agitreenipäivä! Paikalle oli mun ja Abben lisäksi saapunut kolme muuta koirakkoa, joten lepotaukoja ja löysäilyä ei ollut tänään juuri luvassa. Mutta sitähän oon toivonutkin, tekemisen meininkiä koko rahan edestä!

Treenit aloitettiin kokeilemalla vuoronperään tokoestettä. Ei ongelmia, yli mentiin innolla. Sitten lähdettiin menemään ratoja, huh, siinä sai tosiaan huhkia urakalla. Radalla oli tällä kertaa kymmenkunta estettä, tuttuja sinänsä kaikki, mutta aseteltu haastavammin kuin viimeksi. Putki oli viritetty aiempia kertoja jonkin verran pidemmäksi ja muutamalle mutkalle. Viime kerralla lentäen läpi -putki olikin tänään haastavin esteemme. Haastetta toi lisäksi putken vieressä omaa vuoroaan odottanut ihana tolleri-narttu, jonka luo Abbe livahti välillä liehittelemään. Abbe oli muutenkin aikamoisella hurlumhei-tuulella, ja sain tehdä kaikkeni, että sain sen pysymään radalla. Jottei vieläkään liian helpoksi mennyt, niin uusina asioina mulle tuli saksalainen käännös ja takaa leikkaus (josta jälkimmäistä ei tarvinnut radalla tehdäkään).

Netistä bongattu kuva, kuinka ohjauksen olisi pitänyt mennä
Kuva: sohveli.blogspot.fi

Myöskin netistä bongattu hauska kuva, miltä meidän meno välillä näytti
Kuva: ihmekoirat.blogspot.fi

Putkea saimme hinkata yhden radan aikana joka kerta useita kertoja, sillä Abbe teki stoppeja putken suulta lähtien mun perään. Ohjaaja ei päästänyt helpolla ja pisti meidät menemään niin monta kertaa uudelleen, että huomautettavaa ei ollut. Muiden koirakoiden meno näytti niin helpolta ja vaivattomalta, joten pikkuisen rupesi naamassa kuumottamaan, kun oli vuoromme. Toki muilla on roppakaupalla enemmän kokemusta, ja meillä vasta kuudes kerta ikinä agilitytunnilla. Positiivisina asioina, A-este (pieni) kontakteineen meni mukavasti, samoten ohjauskäsi pysyi jotenkuten menossa mukana. Loppua kohden meno muutenkin vähän rauhottui Abben osalta, jonka myötä itsekin menin rauhallisemmin. Viimeinen rata oli ihan nappisuoritus. Siihen olikin mukava päättää treenit, ja pyyhkiä tuskanhiet otsalta. Vaikka tämän päivän treenit olivat meille todella haasteelliset, olen ihan fiilareissa! Ei millään malttaisi odottaa taas kahta viikkoa, että päästään säätämään.

Isänpäivälounaalle matkusti hyvin väsynyt koira