Vuoden viimeistä kuukautta mennään, harmillisesti taas synkempien kelien merkeissä. Lumet eivät montaa päivää maassa pysynyeet, nyt taas saa tallustaa kurassa ja vesisateessa. Myös Abben kanssa on tällä hetkellä meneillään hieman haastavampi kausi. Tuntuu, että Abbe elää tällä hetkellä ihan omassa maailmassaan, jossa hajut vievät koiraa mielin määrin. Normilenkit ovat yhtä nenä maassa kulkemista, vapaana ollessa ollaan niin kuin ei kuultaisikaan mun huuteluja. Viime sunnuntain agitreenit menivät ihan penkin alle Abben keskittyessä spurttailemaan ympäri kenttää. Veri pakkautui omassa kropassa päähän, eikä itku ollut kaukana, kun mikään ei onnistunut. Tarkoitus oli treenata takaakiertoa esteellä, mutta heti kun Abben päästi hihnasta, se rynnisti muiden koirien luo lipomaan. Lelun avulla saatiin kuitenkin edes muutama onnistunut suoritus. Tänään olisi uusi treenipäivä, toivottavasti tällä kertaa paremmalla onnistumisprosentilla.
 |
| Itsenäisyyspäivää vietettiin Bellan seurassa. Tässä kärkytään rasvaista kinkun nahkaa ja juuston kuoria. |
 |
| Joko? |
 |
| Törkeetä pikkukoirien kiusaamista... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti