maanantai 27. huhtikuuta 2015

Ulkoilua

Viime viikkoon mahtui rallytokon alkeiskurssin loppumista, koirakavereiden kanssa ulkoilua, lepäilyä ja viikon päätteeksi tietenkin aksatreenit. Rallytokon kurssi oli oikein kiva ja antoisa. Harjoittelimme kolmella ensimmäisellä kerralla alokasluokan kylttejä ja teimme lyhyet rataharjoitukset. Viimeisellä kerralla pääsimme kukin menemään kolme erilaista alokasluokan rataa. Abben kanssa treenit menivat oikein mallikkaasti. Keskittyminen ja kontakti oli hyvää, vaikka kurssikaverit olivat taas hyvin mielenkiintoisia. Viimeisellä kerralla Abbe pötkötteli omalla odotusvuorolla hallin lattialla pitkin pituuttaan, hyvin pystyi siis relaamaankin. Rallytokosta innostuneena ilmottauduin jatkokurssille, joka alkaa toukokuun puolessa välissä.

Torstaina kävimme työkaverini ja hänen viiden koiransa kanssa Vestran metsässä ja pelloilla mukavalla lenkillä. Keli oli keväisen aurinkoinen, mutta tuuli puhalsi hirmuisesti. Abbea tuuli ei haitannut tällä kertaa pätkän vertaa, liekö kaverit ja vapaana kirmaaminen laimensi puhurin vaikutukset. Abbe soputui laumaan hyvin, välillä touhusi, spurttaili ja kaivoi omiaan, välillä yritti haastaa pienintä koiraa juoksemaan, lenkin lopussa intoutui painimaan lauman isoimman kaverin kanssa.

Kuva: Tiina L.
Kuva: Tiina L.

Kuva: Tiina L.
Kuva: Tiina L.

The dog whisperer

Lauantaina treffasimme Pitkäkoskella Satua ja Pulmua. Koirat olivat selkeästi samalla aaltopituudella, joskin Abbe oli hyvin kiinnostunut Pulmun peräpäästä. Liekö tovi sitten loppuneet juoksut vielä tuoksahtivat, kun kiinnostus oli niin suurta. Oli kuitenkin oikein mukava lenkki lämpöisessä säässä!






Sunnutaisin olemme aksailleet säännöllisesti. Edellisenä kertana harjoitteluvuorossa oli kepit, joka ei Abbelta suju kovinkaan hyvin. Abbe kyllä imuttalla pujottelee, mutta oma-alotteisesti ei hakeudu keppien väliin, vaan jää tuijottamaan minulta ohjeita. Keppejä voisi harjoitella kotioloissakin, kunhan saisi omalle pihalle värkäyttyä jonkinlaisen keppikujan.

Eilen treenasimme irtoamista, eli koiran irtoamista esteelle, vaikka ohjaaja olisi kauempanakin. Meille oli tehty kuuden hyppyesteen ympyrä, jonka sisällä ohjaaja ohjaisi koiraa mahdollisimman kaukana koirasta. Abbella etäisyyttä ei voinut juurikaan ottaa, lisäksi tyyppi alkuun karkaili taas kesken kaiken ympyrän sisältä häröilemään muiden koirien luo. Itseltä paloi hieman pinna tuohon rallatteluun, vaikka se ei auta mitään, päinvastoin. Loppua kohden Abben keskittyminen itse tekemiseen onneksi parani, ja saimme hyviä suorituksia. Viimeiseksi menimme pientä rataa, jossa oli puolikas ympyrä, putki ja pari valssikäännöstä. Oli huippuhauskaa, hengästyttävää ja Abbe meni superisti! Treenit oli varsin rankat, ja Abbe taas pötkötteli rentona odotteluvuoroillaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti