Torstaina kävimme Annen, Aidan ja Eean kanssa mukavalla iltalenkillä Vaskivuoressa ja Louhelan pellolla. Abbella riitti edellispäivän riehujaisista huolimatta virtaa kovasti. Iltalenkin jälkeen, kun Abbe oli syönyt, huomasin, että Abbe rapsuttelee itseään antaumuksella. Huomasin, että korvanlehdet punoittavat ja silmäkulmaan on ilmestynyt pieni patti. Jonkin ajan kuluttua myös jalkoihin alkoi nousta pientä pattia. Abbe oli onneksi muutoin oma itsensä, mutta päätin kuitenkin soittaa Aistiin lisäohjeistusta. Aisti ei voinut ottaa Abbea sisään, kun heille oli tulossa suurempi hätäleikkaus. Hoitaja puhelimessa konsultoi eläinlääkäriä, joka sanoi, että oireet kuulostavat allergiselta reaktiolta, ja kehotti antamaan kyytabletin. Patit alkoivat olla ehkä jo muutenkin laskemaan päin, mutta tungin kyytabletin Abben kurkusta alas ja pari nakin palaa perään. Nukkumaan mennessä Abbe alkoi näyttämään jo normaalilta itseltään, mutta itselleni jäi ihmetys kaivamaan mieltä. Mistä ihmeestä moinen reaktio tuli... liekö Abbe napannut suuhunsa jotain metsästä tai pellolta? Ruuasta reaktio tuskin johtui? Syy jäänee mysteeriksi. Täytyy vain toivoa, että tämä oli yksittäinen kerta, eikä vastaavia tule jatkossa.
Perjantaina porukat hakivat Abben varmuuden vuoksi jo aamupäivästä luokseen, jotta sain mielenrauhan töissä ollessani. Mitään jäänteitä edellispäivän allergiasta ei näkynyt, Abbe leikki ja nukkui normaalisti. Illalla suuntasimme siis jälleen pentukurssille Konalaan, jossa harjoittelimme sivulletuloa, pysähtymistä liikkeestä ja ruutua. Alku oli hieman hankalaa keskittymisen osalta, sillä viereisellä kentällä oli riehakas ja äänekäs agilitytunti, josta myös pentutokokurssilaiset intoutuivat haukkumaan. Broilerin sydänten avulla Abben kontaktin sai joten kuten pysymään. Kierroksia lisäsi lopputunnista lelujen noutaminen. Abbe ei millään ymmärtänyt, miksi ei saanut mennä riehumaan kavereiden kanssa. Nyt ei herkkunamitkaan enää auttaneet, yritin vain pidellä sylissä rimpuilevaa pikkupihistä muiden vuorojen ajan. Tämän jälkeen oli vielä haastetta kerrakseen, sillä harjoittelimme lopuksi paikallaan olemista. Tämä yllättäen meni todella hyvin, ja Abbe tapitti nätisti paikoillaan.
Lauantaina suuntasimme vierailulle Jokelaan. Abben ja Bellan yhteiselo meni todella mukavasti, ja kaverukset nujusivat ja leikkivät alusta alkaen hyvässä hengessä. Ralli seuraavana aamuna alkoi jo viideltä ja herätti sitä myöden puoli taloa.
 |
| Bellan ja Abben nujuhetki |
 |
| Prinsessapedillä |
 |
Välillä malttoi vähän nukkuakin
|
 |
| Sunnuntaireippailut |
Sunnuntaina illalla oli Espoossa vielä Pihakoirayhdistyksen näyttelytreenit osa kaksi. Treenit menivät Abben osalta todella hyvin. Mietin jo, että onko Abbe kipeä, kun jätkä oli todella rauhallinen eikä välittänyt kavereiden riekkumisesta vierellä. Näyttelyhihnassa kävely ja pöydällä seisominenkin meni tosi hienosti. Kotona nukkumattia ei tarvinnut kauaa odotella jälleen kerran riehakkaan viikonlopun jälkeen.
 |
Abbe odottaa nätisti omaa vuoroaan
© Henna Keränen |
 |
'Kiinnostaa kybällä...'
© Henna Keränen |