tiistai 28. kesäkuuta 2016

Pihakoiraleiri Lapualla

Toissaviikon perjantaina hyppäsimme Kirsin ja Killen kyytiin, suuntana Lapuan Wanha Karhunmäki, jossa järjestettiin vuoden tauon jälkeen pihakoiraleiri. Matkaa taitoimme taukoineen lähes viiden tunnin ajan, olimme perillä kuitenkin hyvissä ajoin. Kämppäkaverimme Janette ja Nera olivat saapuneet jo meitä hieman aiemmin, ja tulivat moikkaamaan uutta tuttavuutta Jekkua, ennen huoneisiin asettumista.

Yleisen hässäkän jälkeen siirryimme illanviettoon, jonne myös Jekku pääsi ihmettelemään meininkiä. Makkaranpaiston lomassa Jekku tutustui uusiin ihmisiin ja koiriin, eipä ollut mitään ongelmaa, päinvastoin. Mini-pihis hurmasi söpöllä olemuksellaan, ja itsekin olin tyytyväinen, että Jekku malttoi olla hyvin myös aloillaan, vaikka säpinää ympärillä riitti.

Huonosti nukutun yön ja aamiaisen jälkeen kukin leiriläinen siirtyi ohjelman mukaisesti omiin treenipaikkoihinsa. Abbella oli ensimmäisenä ohjelmassa rauniotreeniä, jossa Elisan opastuksella harjoiteltiin ihmisten etsimistä erinäisistä piiloista. Vuoron perään saimme ryömiä kaivon renkaan, soramontun tai putken uumeniin ja koira kerrallaan etsittiin maalimiehet piiloistaan. Kaikki koirat suoriutuivat tehtävistä hienosti, kukaan ei jäänyt löytymättä. Abbella olikin kokoemusta jo muutamista hakutreeneistä metsässä, mutta nyt haastetta toi vaikeakulkuinen treenipaikka. Hienosti Abbe keskittyi ja kulki varman oloisesti betonipalkkien ja sorakasojen päällä sekä putkien sisällä.

Lounaan ja pienen hengähdystaon jälkeen iltapäivällä meillä oli vuorossa vielä agilitytreenit. Nyt lisähaastetta toi juuri päälle osunut ukkoskuuro rankkasateineen, kurainen treenikenttä ja ylipäätään uudet hajut sekä treenaaminen ulkona. Alun säätämisen jälkeen saimme jo hieman meininkiä tekemiseen, mutta muutoin päällimmäisenä treeneistä mieleen jäi läpimärät vaatteet, kengät ja koira.

Sunnuntaina ohjelma oli sama, ja edelleen vetisissä olosuhteissa. Kastuimme jo aamupäivän rauniootreeneissä, ja päätin, että jätämme iltapäivän agitreenit väliin. Edessä oli kuitenkin taas pitkähkö ajomatka, tällä kertaa itä-Suomeen, Sarin ja kumppaneiden luokse, välietappina matkalla mökille.

Mutta kaiken kaikkiaan olipa taas kiva leiri, vaikka säähaltijat eivät tällä kertaa suosineet. Oli mukavaa tutustua taas uusiin pihakoiraihmisiin, koiriin ja paikkaan. Koirat käyttäytyivät hienosti, ja Jekku sai roppakaupalla sosiaalistamista.

Jekku ottaa chillisti illanvietossa

Leirimaskotti
Abbe tähyilee liikettä pihalla

Muutaman minuutin ajan näkyi sinistä taivastakin

Abbe odottelee ohjeita raunioradalla
kuva: Timo Voipio

Lilli löysi maalimiehen
kuva: Timo Voipio

Oliver radalla
kuva: Timo Voipio

Yleistä härdelliä kämpillä, Jekku keskipisteenä

Treffattiin sukulaisia, Abbe ja siskopuoli Metka

Lisää pihishässäkkää kämpillä

Toinen siskopuoli Lotta, sekä Lotan pentu Oona

Iisalmen iloinen jengi, ylhäällä velipuoli Masa sekä Jiro

Pihalla riitti tilaa temmeltää

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

13 viikkoa

Jekulla tuli täyteen kolme kuukautta, ja rokotus annettiin maanantaina. Puntari näytti alkuviikosta 3,4kg. Piti ihan blogin syövereistä kaivella Abben paino saman ikäisenä, Abbe oli tässä vaiheessa rikkonut jo 4 kg:n rajan.

Ohessa tämän päivän pönötyskuvia iltalenkin jälkeen.






maanantai 13. kesäkuuta 2016

Uusia tuttavuuksia

Eilen piipahdimme Tammistossa kyläilemässä Ava-siskon pentusen Leon luona. Leo tuli treffattua viimeksi helmikuun lopussa, kun pennut olivat kyläilemässä Merjan johdolla. Leosta on kasvanut jo iso jäbä, vaikka nuoren pihakoiran tapaan näyttää vielä kovin honkkelilta. Leo ja Jekku pääsivät leikeissä samalle aaltopituudelle, Abbe sen sijaan oli vähän liian jännä tuttavuus, jota piti aika ajoin juosta karkuun puutarhatuolin alle.

Illalla hetken hengähdyksen jälkeen saimme vielä vieraaksi kotiin Bellan. Bellaa hieman jännitti Jekku, jolle piti irvistellä ja luikkia ihmisten syliin tai selän taakse piiloon. Tovin taustalla tutkailun jälkeen Bellakin lämpeni, joten eiköhän tästäkin kaksikosta tule hyviä kavereita keskenään.







Kuva: L. Toivanen





sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Viikonlopun touhuja

Tänä viikonloppuna olemme käyneet taas uusissa paikoissa, jotta Jekku saisi mahdollisimman paljon uusia kokemuksia. Tutuksi ovat tulleet Halkolammen metsäpolut, (joiden varrella pääsi myös kastamaan tassuja veteen, ja jossa Abbe veti vahingossa kunnon upposukellukset), bussissa matkustaminen, kauppakeskus Myyrmannin ympäristö, Myyrmäen asema ja autotien yli menevät kävelysillat. Mikään ei tuntunut Jekkua hetkauttavan, eteenpäin mentiin häntä heiluen. Välillä vain piti vähän istahtaa ja ihmetellä maailman menoa. On se niin mutkaton tyyppi!

Espoon Halkolammella

Abbe postikorttimaisemissa

... ja Jekku

Abbe hetkeä ennen veteen molskahdusta

Reipas matkustaja

Lauantaiaamun torkkuilijat
Bussimatkustaja

Myyrmannin pihalla ihmettelyä

Asemalla hengailija

Puskadyykkari

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Uusia kokemuksia

Jekun tulosta on nyt kulunut puolitoista viikkoa, ja kaikki on mennyt mukavasti. Ensimmäisen viikonlopun jälkeen pidin heti kaksi lomapäivää, jotta olisi aikaa harjoitella hieman yksinoloa. Pojat olivat kotona keskenään muutamat lyhyet ja pidemmät kauppareissut, lisäksi Jekku on ollut ihan yksinään, kun olen ollut pelkästään Abben kanssa ulkona. Mitään ongelmaa ei ole ollut, tai ainakaan mitään ääntelyjä ei ole kuulunut oven taakse, ja Jekku on ollut ihan rauhallinen takaisintullessa. Työpäivien ajan pojat ovat nyt olleet yksinään puolet päivästä, loppupäiväksi ovat päässeet hoitoon "mummilan" lihapatojen äärelle.

Sisäsiisteyden opettelu etenee mukavasti, siinä iso apu on ollut oma takapiha ja kesäiset kelit. Öisin toki yhdet pissat on tulleet alustalle, mutta ei niitäkään joka yö. Muutoin tarpeet ovat osuneet ulos, mahtava juttu. Iltahepuleiden "hoito" onkin ollut Abben heiniä, itse olen vain sivusta seuraillut hammaspainia ja nujuamista. Abbe on ollut kovin kärsivällinen Jekun kanssa, mutta välillä huomaa, että kaipaa rauhaa. Silloin Abbe hyppää sohvan selkänojalle tai ryömii koppaan nukkumaan.

Sunnuntaina lähdettiin käymään naapurin Ceci-pennun kanssa hakemaan uusia kokemuksia. Käveltiin juna-asemalle, sieltä hypättiin junaan, ja matkattiin lentoaseman kautta Tikkurilaan. Käytiin ihmettelemässä ihmisvilinää ja junia Dixissä, sekä hakemassa vähän herkkuja ja hurmaamassa myyjätäti Mustissa ja Mirrissä. Jekku otti uudet asiat vastaan rohkeasti ja rennosti, ottipa se myös torkut mun jaloissa vilinän keskellä. Takaisin matkatessa ipanat olivat kaikkensa antaneita, ja nuokkuivat sylissä koko paluun.

Junamatkustaja
Cecin kanssa Dixin menoa ihmettelemässä
Pieni mietiskelijä
Jekku ei paljoa stressannut
Koska se juna tulee?
Abben kanssa Louhela Jameilla Dingoa kuuntelemassa

Nujupojat kotona

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Pitkäkosken kirmailut

Jekku pääsi tänään ensikertaa korkkaamaan Pitkäkosken lenkkimaastot. Naapurin whippet-tyttö Ceci emäntineen nappasi minut ja pojat kyytiin, ja suunnistimme kesäiselle pellolle. Ceci on Jekkua vain kolme viikkoa vanhempi, on huippua, että pentuseuraa on tarjolla heti kotikulmilla.

Kirmailujen jälkeen otimme koko kolmikosta vielä pönötyskuvia pöydällä. Jos saisi vain aikaiseksi, sivuprofiilikuvia voisi ottaa säännöllisin väliajoin, jotta Jekun kasvun saisi tallennettua kuvina kovalevylle.