Huippu Abbe! Kolme kisaa voittajaluokassa, kaikista tulos ja saalistimme vuoden kolmannen koulutustunnuksen. Kaikissa kolmessa kisassa itseäni jännitti aivan suunnattomasti. Luulisi, että jännitys hieman helpottaa, mitä enemmän kisoja kertyy, mutta vielä mitä. On todella saanut puhallella ennen rataa, ettei pyörry kesken kaiken kehänauhojen sisäpuolelle. Abben kanssa olen kuitenkin osannut ottaa rennommin. Annan sen haistella kunnolla mattoa ennen lähtökylttiä, otan kontaktiin vasta sitten, kun tuomari on valmiina antamaan meille lähtölupaa. Abbe on myös ollut näissä kolmessa kisoissa varsin äänekäs, varsinkin Anna Pekkala on antanut herkästi miinuspisteitä haukkumisesta. Onneksi muita virheitä ei ole juurikaan tullut, joten se ei ole ollut esteenä tulokselle. Eilen Porvoon kisoissa tuli harmillinen -10 pisteen pudotus käytösruudussa, jossa koiran piti maata 2 minuuttia vasemmalla. Keskitin huomioni liiaksi radalla kulkevaan koirakkoon, Abbe nousi aivan viime sekunneilla ylös. Onneksi tämäkään ei kuitenkaan vaikuttanut tulokseen, vaikka ilman kämmiä olisimme sijoittuneet kisassa toiseksi.
Nyt vain armotonta treeniä mestariluokan kylttien kanssa koko kevät, josko syksyllä lähdemme koittamaan, miltä tuntuu kisaaminen ylimmässä luokassa.
maanantai 18. joulukuuta 2017
keskiviikko 8. marraskuuta 2017
Leireilyä Loimaalla
Osallistuimme Abben kanssa viime viikonloppuna Keski-Uudenmaan Hälytyskoirien pelastuskoiraleirille. Leiri järjestettiin Loimaalla Pohjantilan maalaismaisemissa. Leirille osallistui eri tasoisia pelastuskoiraharrastajia yhdeksästä eri yhdistyksestä, pisin matkaaja oli Rovaniemeltä saakka. Viikonlopun aikana teimme haku-, etsintä-, jälki-, taajama-, ja hallittavuustreeniä, kukin oman tasonsa ja osaamisen mukaan. Abben kanssa treenasimme lähinnä ilmaisua, jonka kanssa riittää vielä paljon puuhaa, ennenkuin koko ketju on valmis. Abben treenien lisäksi pääsin itse seuraamaan paljon muiden treeniä ja olemaan maalimiehenä mitä erilaisimmissa paikoissa, oli kovin antoisat pari päivää.
Jännittävintä itselle oli ehkä niinkin "pieni" asia, kuin se, että Abbe vietti yönsä autossa. Tämä ei tainnut olla koiralle itselleen mikään juttu, molempina aamuina treenikaveri-Neron vierestä kömpi levänneen näköinen (tai ainakin virtaa täynnä oleva) Abbe. Treenit menivät molempina päivinä pääosin hyvin, sunnuntai-iltapäivän rullatreenistä tosin rupesi paistamaan jo leiriväsymystä.
Jännittävintä itselle oli ehkä niinkin "pieni" asia, kuin se, että Abbe vietti yönsä autossa. Tämä ei tainnut olla koiralle itselleen mikään juttu, molempina aamuina treenikaveri-Neron vierestä kömpi levänneen näköinen (tai ainakin virtaa täynnä oleva) Abbe. Treenit menivät molempina päivinä pääosin hyvin, sunnuntai-iltapäivän rullatreenistä tosin rupesi paistamaan jo leiriväsymystä.
| Abbe ja kämppis Nero yöpuvuissaan |
| Hannan ja Neron treeniä lauantaina |
| Treenien välissä Abbe pääsi Räkän kainaloon |
| Sunnuntai-aamupäivän omatoimilenkki |
| Oman vuoron odottelua Riihibaarissa |
| Labbis-poika löysi maalimiehen kuusen juuresta |
| Nero ja Abbe lähtökuopissa |
![]() |
| Virallinen leirikuva |
![]() |
| Leirille osallistuneet KeHäläiset: Antti ja Rita, Santeri ja Lara, Santra ja Certi, minä ja Abbe, Noora ja Räkkä, Hanna ja Nero sekä Emmi ja Mörkö |
maanantai 28. elokuuta 2017
Janakkala KR ja syksyn treenejä
Eilen kävimme Jekun kanssa pyörähtämässä Janakkalassa meidän tämän kesän ja syksyn viimeisessä näyttelyssä. Tätä näyttelyä odotin innolla, koska tuomarina oli pihakoirien asiantuntija ja itsekin rodun kasvattaja, Bengt-Åke Bogren. Koiria näyttelyyn oli ilmoitettu taas yllättävän vähän, vain kuusi kappaletta. Jekku oli ainut luokassaan, muutoinkin uroksia oli vain kaksi. Tuomari syynäsi Jekkua varsin kauan, ja Jekku kyllästyi jo seisomaan paikoillaan meinaten taas lysähtää istumaan vähän väliä. Arvosana oli kuitenkin paras mahdollinen, kattavan kirjallisen arvostelun lisäksi tuomari kertoi hauskasti ja eläväisesti myös suullisesti kaikista koirista. Hän sanoi suoraan, että Jekun häntä on kamala, mutta nähtävästi tällä kertaa se ei arvosanaa alentanut. Jekku oli paras uros ja rodun parasta valitessa jäi toiseksi Jekun tädin, Maggien jälkeen. Hieno päivä, tähän on hyvä päättää mahtavasti mennyt näyttelykesä.
Jekun kanssa ollaan aloiteltu agilityä nuorten koirien ryhmässä, ekojen treenien ollessa pari viikkoa sitten. Nyt meillä on kolmet treenit takana, ja pikku hiljaa pääsemme vauhtiin. Jekulle on treeneissä paljon uutta, itse täytyisi muistaa pitää toistot lyhyinä. Jekku menettää toimintakykynsä helposti jos toistoja tulee liikaa, tai se ei ymmärrä mitä siltä pyydetään. Olen ollut hieman ihmeissäni, kun koira kesken treenien pysähtyy keskelle treenikenttää seisoskelemaan, tai keksii kaikenlaisia sijaistoimintoja tekemisen sijaan. Jekku on aikalailla vastakohta Abbesta, joka saman ikäisenä koohotti ympäriinsä välillä vailla järjen häivää. Mutta hyvä tästä tulee, kunhan malttaa edetä hitaasti.
Abben kanssa on käyty edelleen rallyilemassa, lisäksi aloitimme alkeiskurssin Keski-Uudenmaan hälytyskoirien iloisessa joukossa. Alkeisryhmällä on treenit kerta viikkoon, jossa harjoittelemme ilmaisua, suunnistusta ja toimimme itse maalimiehinä ja karttureina. Alkeisryhmän treenien lisäksi on mahdollista osallistua hälytyskoirien omiin treeneihin, joten puuhaa riittää koko syksyksi. Abbe on osoittanut, että tämäkin homma sujuu. Niin paras koira!
Alla vielä muutama kuva elokuun alun KeHän koulutuspäivästä Ruduksen turvapuistossa. Oheisessa tehtävässä Abben piti ratkaista, mitä reittiä pääsee samalle tasolle, missä itse sijaitsen. Muutama koira valitsi lyhyimmän väylän, ja kipittivät pystysuorat tikkaat. Abbe alkuun hieman mietti, lopulta valitsi sivussa sijaitsevat portaat, ja pääsi oikealle tasanteelle.
Kuvat S. Hållfast
Jekun kanssa ollaan aloiteltu agilityä nuorten koirien ryhmässä, ekojen treenien ollessa pari viikkoa sitten. Nyt meillä on kolmet treenit takana, ja pikku hiljaa pääsemme vauhtiin. Jekulle on treeneissä paljon uutta, itse täytyisi muistaa pitää toistot lyhyinä. Jekku menettää toimintakykynsä helposti jos toistoja tulee liikaa, tai se ei ymmärrä mitä siltä pyydetään. Olen ollut hieman ihmeissäni, kun koira kesken treenien pysähtyy keskelle treenikenttää seisoskelemaan, tai keksii kaikenlaisia sijaistoimintoja tekemisen sijaan. Jekku on aikalailla vastakohta Abbesta, joka saman ikäisenä koohotti ympäriinsä välillä vailla järjen häivää. Mutta hyvä tästä tulee, kunhan malttaa edetä hitaasti.
Abben kanssa on käyty edelleen rallyilemassa, lisäksi aloitimme alkeiskurssin Keski-Uudenmaan hälytyskoirien iloisessa joukossa. Alkeisryhmällä on treenit kerta viikkoon, jossa harjoittelemme ilmaisua, suunnistusta ja toimimme itse maalimiehinä ja karttureina. Alkeisryhmän treenien lisäksi on mahdollista osallistua hälytyskoirien omiin treeneihin, joten puuhaa riittää koko syksyksi. Abbe on osoittanut, että tämäkin homma sujuu. Niin paras koira!
Kuvat S. Hållfast
keskiviikko 16. elokuuta 2017
Hyvinkää KR ja Kajaani RN
Heinäkuussa Jekku pääsi Nastolan lisäksi pönöttämään myös kahdessa muussa näyttelyssä, heinäkuun puolivälissä Hyvinkäällä ja heinäkuun lopussa Kajaanissa.
Hyvinkäälle oli ilmoitettu viisi pihakoiraa, joista yksi oli pentuluokassa, Jekku oli ainoa uros. Päivä oli helteinen, ja Jekulla ei ollut kauheasti intoa liikkua kehässä. Sen verran kuitenkin esiinnyttiin eduksemme, että Jekku nappasi kolmannen sertinsä ja oli VSP Evitan Korun ollessa ROP.
Kajaanin ryhmänäyttelyssä piipahdimme mökkireissun ohessa, lähes kulmilla kun oli. Virolaiselle tuomarille Juta Haraselle oli ilmoitettu taasen viisi pihistä, joista yksi oli pentuluokassa. Tuomari ei juurikaan koiria liikuttanut, tai sen enempiä kopeloinut. Mutta Jekusta tuomari tykkäsi kuitenkin sertin verran, lisäksi saimme matkaamme VSP ruusukkeen, ROP oli tällä kertaa Dandinas Oh Yes.
Hyvinkäälle oli ilmoitettu viisi pihakoiraa, joista yksi oli pentuluokassa, Jekku oli ainoa uros. Päivä oli helteinen, ja Jekulla ei ollut kauheasti intoa liikkua kehässä. Sen verran kuitenkin esiinnyttiin eduksemme, että Jekku nappasi kolmannen sertinsä ja oli VSP Evitan Korun ollessa ROP.
Kajaanin ryhmänäyttelyssä piipahdimme mökkireissun ohessa, lähes kulmilla kun oli. Virolaiselle tuomarille Juta Haraselle oli ilmoitettu taasen viisi pihistä, joista yksi oli pentuluokassa. Tuomari ei juurikaan koiria liikuttanut, tai sen enempiä kopeloinut. Mutta Jekusta tuomari tykkäsi kuitenkin sertin verran, lisäksi saimme matkaamme VSP ruusukkeen, ROP oli tällä kertaa Dandinas Oh Yes.













