tiistai 6. maaliskuuta 2018

Paukkupakkaset

Viime postauksen jälkeen on sairasteltu influenssaa, hytisty poikkeuksellisen kovissa pakkasissa ja nautiskeltu auringon paisteesta.

Koirien lenkitys on jäänyt normaalia vähemmälle, mutta nyt onneksi lähipäivien pakkaslukemat ovat taas siedettävämmissä lukemissa. Jekku kävi pyörähtämässä Evitan kanssa Lahdessa Suomen seurakoirayhdistyksen erikoisnäyttelyssä, johon osallistui peräti 30 pihakoiraa. Jekku oli hienosti toiseksi paras uros ja nappasi kotiin viemiseksi varasertin.

Viime sunnuntaina käytiin Jekun kanssa toisissa ALO-luokan kisoissa Porvoossa ja saatiin hyväksytty tulos. Alku oli hieman vaikea, kun Jekku kulki koko alkuradan nenä maassa. Onneksi sen verran tsempattiin, ettei se ollut esteenä tuloksen saamiselle.

Aurinko yltää jo sohvan selkänojalle

Pienen pihakoiran rääkkäystä, tassuvahaa ja tossut

Erkkarin tuliaiset

'Saatsä kielen tälleen?'

Myös työpäivän jälkeen pääsee jo nauttimaan aurinkoisista kevätkeleistä

Pomppapojat pakkasessa
 
Kaivamisen nautintoja, Jekku ei yllä

Kille, Abbe ja paleleva tassu

Pomppapojat vol 2

Rally-Jekku Porvoossa
Porvoon kisojen ALO-rata

perjantai 9. helmikuuta 2018

Talven rientoja

Vihdoin saatiin kunnon talvi myös näille leveysasteille! Nyt on taas kivempi lenkkeillä, ja pitkästä on päässyt harrastamaan talvilajeja, mm. hiihtoa. Pihakoirasta (ainakin Abbesta) on myös hiihtokaveriksi, kunhan itse vain löytää sellaiset ladut, jossa on luvallista sivakoida koiran kanssa.

Tammikuussa käytiin moikkaamassa Royta Janakkalassa.

Abbe mielistelee, meno ei ole siis ajan saatossa muuttunut miksikään.

Jekku on saanut aksatreeneissä lisää itseluottamusta, meno on ihan toista mitä syksyllä.

Pitkäkosken lenkkeilijät

Kevään aurinko yltää jo sohvan selkänojalle.

Hiihtokaverukset Abbe ja Kille

Kivaa oli, milloin uusiksi?

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Hyvää uutta vuotta!

Vuoden viimeisenä viikonloppuna korkkasimme Jekun kanssa kisakentät Hyvinkäällä. Alunperin kisapaikka oli varattu Abbelle, mutta koska saimme jo vikan tuloksen voittajaluokasta (emmekä todellakaan ole valmiita vielä mestariluokkaan), sai Jekku lunastettua Abben paikan. Jekulle kisat olivat tosiaan ihka ensimmäiset viralliset alokasluokassa.

Itse rata olisi voinut mennä paremminkin, vaikka hyväksytty tulos saatiin. Jekku haisteli lähes joka kyltillä, sekä jostain syystä maahan meno oli taas vaikeaa. Jekku on paljon herkempi tapaus kuin Abbe, joten pitäisi muistaa mennä radalle eri moodissa, ja olla paljon kannustavampi. Haistelu ja tekemättömyys menee varmaan suurilta osin hermostuneisuuden piikkiin, mutta kokemusta ja varmuutta varmasti karttuu iän myötä. Liikkeet Jekku kyllä osaa.




Uuden vuoden aaton päivää ja iltaa vietettiin iloisessa seurassa Luukissa lenkkeillen ja Varistossa iltaa istuskellen. Koirat eivät onneksi paukkeesta perustaneet, toki emme suuria riskejä ottaneetkaan ja pysyimme vuoden vaihtumisen visusti sisätiloissa.





Open show'n tunnelmia

Ohessa muutama fiilistelykuva viime kesän Open show'sta Keuruulta.

Kuvat Anton Satamo.








maanantai 18. joulukuuta 2017

RTK3!

Huippu Abbe! Kolme kisaa voittajaluokassa, kaikista tulos ja saalistimme vuoden kolmannen koulutustunnuksen. Kaikissa kolmessa kisassa itseäni jännitti aivan suunnattomasti. Luulisi, että jännitys hieman helpottaa, mitä enemmän kisoja kertyy, mutta vielä mitä. On todella saanut puhallella ennen rataa, ettei pyörry kesken kaiken kehänauhojen sisäpuolelle. Abben kanssa olen kuitenkin osannut ottaa rennommin. Annan sen haistella kunnolla mattoa ennen lähtökylttiä, otan kontaktiin vasta sitten, kun tuomari on valmiina antamaan meille lähtölupaa. Abbe on myös ollut näissä kolmessa kisoissa varsin äänekäs, varsinkin Anna Pekkala on antanut herkästi miinuspisteitä haukkumisesta. Onneksi muita virheitä ei ole juurikaan tullut, joten se ei ole ollut esteenä tulokselle. Eilen Porvoon kisoissa tuli harmillinen -10 pisteen pudotus käytösruudussa, jossa koiran piti maata 2 minuuttia vasemmalla. Keskitin huomioni liiaksi radalla kulkevaan koirakkoon, Abbe nousi aivan viime sekunneilla ylös. Onneksi tämäkään ei kuitenkaan vaikuttanut tulokseen, vaikka ilman kämmiä olisimme sijoittuneet kisassa toiseksi.

Nyt vain armotonta treeniä mestariluokan kylttien kanssa koko kevät, josko syksyllä lähdemme koittamaan, miltä tuntuu kisaaminen ylimmässä luokassa.









keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Leireilyä Loimaalla

Osallistuimme Abben kanssa viime viikonloppuna Keski-Uudenmaan Hälytyskoirien pelastuskoiraleirille. Leiri järjestettiin Loimaalla Pohjantilan maalaismaisemissa. Leirille osallistui eri tasoisia pelastuskoiraharrastajia yhdeksästä eri yhdistyksestä, pisin matkaaja oli Rovaniemeltä saakka. Viikonlopun aikana teimme haku-, etsintä-, jälki-, taajama-, ja hallittavuustreeniä, kukin oman tasonsa ja osaamisen mukaan. Abben kanssa treenasimme lähinnä ilmaisua, jonka kanssa riittää vielä paljon puuhaa, ennenkuin koko ketju on valmis. Abben treenien lisäksi pääsin itse seuraamaan paljon muiden treeniä ja olemaan maalimiehenä mitä erilaisimmissa paikoissa, oli kovin antoisat pari päivää.

Jännittävintä itselle oli ehkä niinkin "pieni" asia, kuin se, että Abbe vietti yönsä autossa. Tämä ei tainnut olla koiralle itselleen mikään juttu, molempina aamuina treenikaveri-Neron vierestä kömpi levänneen näköinen (tai ainakin virtaa täynnä oleva) Abbe. Treenit menivät molempina päivinä pääosin hyvin, sunnuntai-iltapäivän rullatreenistä tosin rupesi paistamaan jo leiriväsymystä.


Abbe ja kämppis Nero yöpuvuissaan

Hannan ja Neron treeniä lauantaina

Treenien välissä Abbe pääsi Räkän kainaloon

Sunnuntai-aamupäivän omatoimilenkki

Oman vuoron odottelua Riihibaarissa

Labbis-poika löysi maalimiehen kuusen juuresta

Nero ja Abbe lähtökuopissa

Virallinen leirikuva

Leirille osallistuneet KeHäläiset:
Antti ja Rita, Santeri ja Lara, Santra ja Certi, minä ja Abbe, Noora ja Räkkä, Hanna ja Nero sekä Emmi ja Mörkö


maanantai 28. elokuuta 2017

Janakkala KR ja syksyn treenejä

Eilen kävimme Jekun kanssa pyörähtämässä Janakkalassa meidän tämän kesän ja syksyn viimeisessä näyttelyssä. Tätä näyttelyä odotin innolla, koska tuomarina oli pihakoirien asiantuntija ja itsekin rodun kasvattaja, Bengt-Åke Bogren. Koiria näyttelyyn oli ilmoitettu taas yllättävän vähän, vain kuusi kappaletta. Jekku oli ainut luokassaan, muutoinkin uroksia oli vain kaksi. Tuomari syynäsi Jekkua varsin kauan, ja Jekku kyllästyi jo seisomaan paikoillaan meinaten taas lysähtää istumaan vähän väliä. Arvosana oli kuitenkin paras mahdollinen, kattavan kirjallisen arvostelun lisäksi tuomari kertoi hauskasti ja eläväisesti myös suullisesti kaikista koirista. Hän sanoi suoraan, että Jekun häntä on kamala, mutta nähtävästi tällä kertaa se ei arvosanaa alentanut. Jekku oli paras uros ja rodun parasta valitessa jäi toiseksi Jekun tädin, Maggien jälkeen. Hieno päivä, tähän on hyvä päättää mahtavasti mennyt näyttelykesä.

Jekun kanssa ollaan aloiteltu agilityä nuorten koirien ryhmässä, ekojen treenien ollessa pari viikkoa sitten. Nyt meillä on kolmet treenit takana, ja pikku hiljaa pääsemme vauhtiin. Jekulle on treeneissä paljon uutta, itse täytyisi muistaa pitää toistot lyhyinä. Jekku menettää toimintakykynsä helposti jos toistoja tulee liikaa, tai se ei ymmärrä mitä siltä pyydetään. Olen ollut hieman ihmeissäni, kun koira kesken treenien pysähtyy keskelle treenikenttää seisoskelemaan, tai keksii kaikenlaisia sijaistoimintoja tekemisen sijaan. Jekku on aikalailla vastakohta Abbesta, joka saman ikäisenä koohotti ympäriinsä välillä vailla järjen häivää. Mutta hyvä tästä tulee, kunhan malttaa edetä hitaasti.

Abben kanssa on käyty edelleen rallyilemassa, lisäksi aloitimme alkeiskurssin Keski-Uudenmaan hälytyskoirien iloisessa joukossa. Alkeisryhmällä on treenit kerta viikkoon, jossa harjoittelemme ilmaisua, suunnistusta ja toimimme itse maalimiehinä ja karttureina. Alkeisryhmän treenien lisäksi on mahdollista osallistua hälytyskoirien omiin treeneihin, joten puuhaa riittää koko syksyksi. Abbe on osoittanut, että tämäkin homma sujuu. Niin paras koira!








Alla vielä muutama kuva elokuun alun KeHän koulutuspäivästä Ruduksen turvapuistossa. Oheisessa tehtävässä Abben piti ratkaista, mitä reittiä pääsee samalle tasolle, missä itse sijaitsen. Muutama koira valitsi lyhyimmän väylän, ja kipittivät pystysuorat tikkaat. Abbe alkuun hieman mietti, lopulta valitsi sivussa sijaitsevat portaat, ja pääsi oikealle tasanteelle.

Kuvat S. Hållfast