torstai 19. kesäkuuta 2014

Leirikuvia

Ohessa muutama otos parin viikon takaiselta leiriltä. Kaikki kuvat (paitsi viimeinen) © Timo Voipio

Hakutreeneissä

Kerrostalokyttääjä

Kesäpäivän viilennystä

Leirikaverit Abbe ja Manu

Rusettipojat

Agilityjengiä

Leiripoppoo

Leiripoppoo vol.2
Kuva: Ossi Lehtinen


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Abbe 1 vuotta!

Tasan vuosi sitten syntyivät Hopp Falleran A-pirpanat, onnea Abbe ja sisarukset! Vuosi on ollut kyllä mahtava, en olisi ikinä uskonut, kuinka paljon iloa pieni pihis voi tuoda elämään :)

kuva: Merja

Adam, Lucky, Abbe ja Ava

kuva: Kirsi

kuva: Kirsi

kuva: Kirsi
Pojat Adam, Lucky ja Abbe
kuva: Kirsi

Abbe 1v!
kuva: www.kraftgraphics.com

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Kesän lapset - Luca ja Abbe

Ihanat kaverukset tänään kesäniityllä kirmaamassa
Kuvat: Tuula













maanantai 9. kesäkuuta 2014

Pihakoiraleiri

Viikonlopun vietimme Hartolassa Kunkkulan koirakeskuksessa pihakoiraleirillä. Sää oli mitä kesäisin, kun kurvasimme pihaan Virpin, Unskin, Danielin ja Abben kanssa. Ensimmäinen ilta meni tutustuessa paikkaan, muihin leiriläisiin ja viikonlopun ohjelmaan. Ennen nukkumaanmenoa oli mukavaa istuskella vielä ulkona ja nautiskella eväitä, vaikka hyttyset pörräsivät ympärillä. Yö meni hieman katkonaisesti. Huoneessa oli hellepäivän jäljiltä kuuma, ja Abbe ja Manu nujusivat vähän väliä lattialla, kopassa ja sängyn päällä.

Nujupojat
Koirakeskus
Ensimmäinen aamu alkoi alkoi, kuinkas muuten kuin poikien nujuhetkellä kello kuuden aikaan. Kun unen päästä ei oikein enää saanut kiinni, lähdimme käymään Abben kanssa pienellä aamukävelyllä. Aamutoimien jälkeen heti yhdeksältä alkoivatkin koulutukset. Heidi piti hiekkakentällä agility-koulutusta, Piia nurmikentällä rallytokoa ja Elisa hakutreeniä läheisessä metsikössä. Abben kanssa treenit alkoivat kymmenen jälkeen rallytokolla. Kaikille ryhmäläsille laji taisi olla uusi, joten alkuun kävimme läpi kylttejä, ja saimme ohjeita, miten edetä koiran kanssa rata läpi. Abben keskittyminen ei ollut paras mahdollinen. Nurmikentällä oli ollut ihana Peppi-tyttö treenaamassa ennen meitä, joten ne hajut olivat paljon mielenkiintoisempia. Samoten oli pienoinen virhe antaa aamulla hieman ruokaa, sillä koulutusnamit eivät olleet Abben mielestä tarpeeksi houkuttelevia. Myös suora auringonpaiste ja kuumuus taisi viedä parhaimman terän molemmista. Menimme radan läpi vuorotellen kolmesti, ja loppua kohden treeni sujui hieman paremmin.

Ensimmäinen rallytoko-ryhmä kuuntelee ohjeita

Jenni ja Manu radalla
Abbe chillailee ennen omaa vuoroa

Rallytokon jälkeen oli hieman vapaata aikaa. Seurailimme muiden treenejä ja nautimme lounasta. Iltapäivällä ukkonen jyrähti pari kertaa komeasti, ja vettä satoi kuin aisaa. Pahin sade onneksi laantui nopeasti, mutta iltapäivän hakutreenit saimme viettää märissä olosuhteissa metsässä. Elisa kertoi alkuun treenin idean. Koirat suorittivat haut vuorotellen neljän maalimiehen ollessa piilossa. Idea oli siis sama, kuin viikon takaisissa treeneissä Luukissa. Abbe oli treenistä innoissaan ja löysi piilossa olevat henkilöt varsin nopeasti. Viimeisessä piilossa Abbe oli alkuun menossa väärään suuntaan, mutta nappasi ilmasta vainun ja löysi pusikossa kyykkivän ihmisen. Taitava koira! Sade ja märkä keli aiheuttivat koirille haastetta, mutta kaikki suoriutuivat hienosti. Myöhemmin iltapäivällä ja illalla oli aikaa ottaa taas rennommin, seurailla treenejä ja nautiskella iltapalaa ja tutustua muihin pihisihmisiin.

Sunnuntaina oli sama aikataulu, eli aamupäivällä ohjelmaamme kuului rallytokoa ja iltapäivällä hakutreenit. Rallytoko sujui tällä kertaa paljon paremmin. En antanut Abbelle aamulla lainkaan ruokaa, joten namit kiinnostivat ja into oli muutenkin parempi. Kahteen kertaan pääsimme radan hienosti läpi, viimeinen sitten menikin rallatteluksi. Otin Abbelle palkaksi namien sijaan lelun, kun Abben keskittyminen oli muutenkin jo tipotiessään. Emme menneet radalta kuin muutaman rastin läpi. Lopuksi Abbe vielä hauskuutti yleisöä nappaamalla lelupalkan suuhunsa ja laukkasi täyttä kiitoa lelu suussa treenikenttää ympäri monen monta kertaa. Oli siinä naurussa pitelemistä itse kullakin, koira osasi ainakin ottaa ilon irti. Lelua palkkana täytyy ehkä hieman harjoitella, ettei joka kerta kävisi näin ;)

Päivällä oli vuorossa omien huoneiden siivousta, lounas ja chillailua auringon paisteessa. Ennen leirin päättymistä suunnistimme autolla vielä hakutreeneihin, jossa koirat pääsivät etsimään piilossa olevia ihmisiä kuivemmissa olosuhteissa. Piilopaikat olivat tällä kertaa hieman haastavammat, yksi piilo oli muun muassa kiven päällä reilusti koiran yläpuolella. Abbe oli taas innokas hakuilija ja suoriutui jälleen taitavasti. Tämän jälkeen palailimme takaisin leiripaikalle, pakkasimme kimpsut autoon ja suuntasimme kotimatkalle. Leiri oli oikein antoisa ja rankka molemmille. Henki leiriläisten kesken oli todella hyvä, kaikilla oli hauskaa ja koirat olivat nätisti. Olen erittäin iloinen ja ylpeä Abbesta. Se käyttäytyi niin mallikelpoisesti, oli iloinen ja reipas leiriläinen. <3

Reipas leiriläinen illanvietossa

Lepohetki

Jos ensimmäisenä yönä ei nukuttanut, niin toisena nukutti edellisenkin edestä

Pojat käyttäytyivät todella hyvin ja mahtuivat samaan koppaankin

Toinenkin aamu alkoi poikien nujuilulla

Hakutreenien jälkeen odottamassa paluumatkaa

Kotimatkalla ei tarvinnut kääntää edes kylkeä

Home sweet home


tiistai 3. kesäkuuta 2014

Jäljestystä - part 2

Eilen oli jäljestyksen alkeet -kurssin toinen kerta. Tällä kertaa teimme jälkeä ensin hiekalla, sitten asfaltilla. Molemmat tehtiin samalla tekniikalla, alkuun tallattiin ensin pieni ruutu, johon laitettiin nameja sattumanvaraisesti. Sen jälkeen noin parinkymmenen metrin askellus, jossa joka askelman alle laitettiin nami. Hiekkaa ei saanut pöllyttää yhtään, mutta asfaltilla askelmia piti "hinkata", että maahan tarttuisi hieman kumia kengän pohjasta. Hiekkajälki oli Abbelle hieman vaikea, mutta niin se on kuulemma yleensäkin vaikein. Pienellä avustuksella Abbe pääsi kuitenkin loppuun asti, vaikka namit olivat hieman painuneet hiekkaan. Asfaltilla Abbe oli tosi terävänä ja keskittynyt, ohjaajakin kehui Abben työskentelyä. Nyt tarvitsisi vain mennä tekemään omia jälkiä kotikulmilla, jotta päästään tekemisen makuun.

Väsynyt jäljestäjä

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Viikonlopun ulkoilut

Lauantaina kävimme Kirsin, Eddien ja Hipun kanssa Pitkäkoskella reippailemassa. Menimme jollain polulla hieman vikasuuntaan, ja retki venähti kaksi ja puolituntiseksi. Eipä tuo ainakaan koiria tuntunut haittaavan :) Sunnuntaina illalla Abbe pääsi painimaan riehukaveri Lucan kanssa Louhelan pellolla, olipa taas hauska viikonloppu! Kuvat © Kirsi ja Tuula


 
 
 
 

 
 
 
 




torstai 29. toukokuuta 2014

Treeniviikko

Tällä viikolla olemme kunnostautuneet erinäisillä kursseilla ja treeneillä. Maanantaina aloitimme Koirakeitaalla kolmen kerran Jäljestyksen alkeet -kurssin. Kokoonnuimme ohjaajan kanssa pihalla, josta lähdimme yhdessä viiden muun koirakon kanssa läheiselle niitylle. Jokainen vuorollaan sai käydä ensin tekemässä jäljen, jonka jälkeen koira sai rauhassa suorittaa tehtävän. Esimmäiseksi teimme ruutua. Talloimme niitylle metri x metri -suurisen alueen, jonne viskelimme runsaasti nameja. Koiran tehtävä oli etsiä namit tallotulta alueelta. Abbe hiffasi homman jujun heti, ja nenä kävi kovaa vauhtia. Toisena tehtävänä oli tehdä suora jälki, jossa ensin talloimme kolmion ja siitä noin 20 askeleen mittaisen suoran. Nameja aseteltiin kolmion kärkiin sekä jokaiselle tallotulle askeleelle, loppuun laitettiin isompi palkka. Abbe suoritti tämänkin loistavasti! Itse en asettelemiani nameja erottanut heinikosta ollenkaan, mutta mitäs siitä, kun Abbe ne löysi. Koska kurssilla teemme tehtävät yksitellen, oli suurin osa ajasta oman vuoron odottelua. Tämä aikakin tuli käytettyä hyvin hyödyksi harjoittelemalla luopumista ja katsekontaktia. Olen positiivisesti yllättynyt, miten hyvin Abbe käyttäytyi koko ajan. Häiriötä oli paljon, uusia koiria ja ihmisiä, ja osa koirista haukkui kovin. Abbe ei niistä juuri välittänyt, vaan otti hienosti kontaktia. Välillä toki teki pieniä syöksyjä muita kohti, kun olisi niin kovin halunnut haistelemaan ja leikkimään. Minkäänlaista piipitystä ei kuulunut, ja Abbe välillä meni oma-alotteisesti maahan makaamaan. Toki lämpöisellä säällä oli osuutta asiaan, mutta silti olen tosi ylpeä Abbesta!

Keskiviikkona oli viimeinen kerta Hillitty ja hallittu -kurssia. Muutamana edellisenä kertana olemme treenanneet ulkona, nyt sateen ropistessa ja lämpötilan ollessa viiden asteen hujakoilla, harjoittelimme sisällä. Jokaisella kerralla olemme aloittaneet treenit peitolle meno -harjoituksella, kuten tänäänkin. En ehtinyt edes peittoa levittää kunnolla, kun Abbe jo loikkasi peiton päälle makaamaan, mahtavaa! Loppuajan harjoittelimme kontaktikävelyä ja luopumista, ensin yksin, sitten muiden koirien ympäröimänä, lopuksi vielä pareittain. Abbella meni tämäkin aivan loistavasti, muutamia pieniä herpaantumisia lukuunottamatta. Myöskään tänään ei kuulunut yhtään turhautunutta piipitystä, Abbe oli varsin rento ja keskittynyt koko tunnin ajan. Ihan mahtava lopetus kurssille! Olen muutenkin todella tyytyväinen kurssin antiin, ja taisin sen avulla löytää punaisen langan, miten edetä Abben koulutuksen kanssa. Kurssilla on ollut meille todella haastavia luopumisharjoituksia, mutta nyt on hyvät eväät, miten edetä jatkossa. Kiitos vielä Sadulle ja Pulmulle vinkistä, tämä tuli meille todella tarpeeseen. :)

Tänään sateisena Helatorstaina suunnistimme Luukkin pihakoirien omiin hakutreeneihin. Paikalla oli hieman kurjasta säästä huolimatta yhdeksän pihistä ohjaajineen. Alkuun Mari kertoi meille homman jujun, eli koirat yksitellen etsivät viisi metsässä piilossa olevaa maalimiestä. Koiran ohjaaja on vain narun jatkeena, koiralle liiemmin ohjeita antamatta. Maalimiehet palkkaavat koiran, kun se löytää piilossa olevan ihmisen. Vuorotellen olimme maalimiehinä ja kyykimme pusikoissa tai kivien ja kantojen takana. Koirat yksitellen tekivät saman rundin, muiden odotellessa autossa. Abbe oli alkuun hieman hämillään ja vain pinkoi eteenpäin sen ihmeemmin ympäristöstä välittämättä. Ensimmäisen maalimiehen löytyessä ja herkkujen ja kehujen sadellessa, intoa rupesi löytymään. Kaikki piilossa olevat ihmiset löytyivät varsin rivakasti, hyvä Abbe! Oli todella hauska kokemus, ja varmasti kokeilemme hakua uudelleen tilaisuuden tullen. Treenien jälkeen kävimme vielä muutaman pihiksen voimin Luukin koirapuistossa, jossa Abbe päästeli täyttä laukkaa sydämensä kyllyydestä. Juoksemisen ohessa huomion varasti ihana 12 vuotias setteri-narttu, jonka selkään piti yrittää kovasti hyppiä. Tämän päivän urakan jälkeen kotona on ollut varsin väsynyt ja raukea pikkupihis.

Innokas kurssilainen vahtii hakutreenien namien laatua