sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Pikkujouluagi

Tänään agilityssä oli treenailua pikkujouluhengessä. Ohjaaja-Mia oli suunnitellut meille 16 esteen radan, jossa oli hyppyesteitä ja kolme putkea. Radassa oli muutamia haastavia käännöksiä, ja jotta ei menisi sekään liian helpoksi, ensimmäisellä kerralla piti viedä rata läpi pelkillä äänikäskyillä. Saimme pukea päälle jätesäkit, ettei vahingossakaan käyttäisi käsiä apuna. Noh, kuten arvata saattaa, Abbe karkaili vähän väliä muiden koirien luokse, mutta kuin ihmeen kaupalla pääsimme radan kuitenkin kunnialla läpi.

Seuraavalla kierroksella saimme vapaat kädet, mutta ääntä ei saanut käyttää. Tälläkin kerralla Abbe välillä livahti luvattomille teille, mutta vähemmässä määrin, jei! Välissä saimme hengähtää kuuman glögin ja joulusuklaan merkeissä, tämän jälkeen teimme koiravaihtareita eli kaikki saivat ohjata radan vieraan koiran kanssa. Huh, hieman säätämiseksi meni omalta osalta, paljon on vielä lajista opittavaa. Abbe taasen meni vieraan ohjattavana reippaasti ja innokkaasti. Olipa hauskaa seurata ulkopuolisen silmin, miltä oman koiran meno näyttää. Vielä kertaalleen menimme radan läpi omien koirien kanssa vapain käsin ja äänin. Viimeinen kerta meni ehdottomasti parhaiten, ja Abbe oli urakan päätteeksi aivan puhki. Mutta olipa taas hauskaa! :)

Kaivajaiset Manun kanssa lauantaina
Mutanaamio
Viileet äijät



tiistai 9. joulukuuta 2014

Terveystarkit

Eilen piipahdimme Mevetissä, jossa Abbelle tehtiin terveystarkastus silmien, polvien ja lonkkien osalta. Homma hoitui todella nopeasti, ei mennyt kuin tunti, niin olimme jo ulkona. Abben lonkille tuli arvio B:n ja C:n rajoilta, luultavimmin papereihin jää C. Polvet olivat normaalit 0/0, vasemmassa silmässä todettiin odotetusti distchiasis. Onpahan tämäkin nyt hoidettu alta pois, vielä odotellaan lopullinen lonkkalausunto Kennelliitosta. Niin, ja vuoden vaihteen jälkeen DNA-testin tulokset.

Miten se rupesikin ramasemaan näin kovin yhtäkkiä...

En nukahda, en nukahda....

Jos nyt kuitenkin pienet nokoset otan

Unten mailla Mevetin aulassa

Sunnuntaina agilityssä tehoharjoittelussa oli pussi. Treeneissä oli vain kolme koiraa, joten tiedossa oli tehokasta tekemistä 60 minuutin ajaksi. Menimme ringissä vuoron perään pussia ja pientä A-estettä. Harjoitukset alkoivat Abben osalta siihen, mihin jäimme edellisellä kerralla. Abbe kurvasi pussin ohi ja kirmasi täyttä laukkaa tolleritytön luokse häröilemään. Huoh... Sama toistui usemman kerran, ja ohjaaja patisti kaksi muuta koiraa sermin taakse odottamaan, jotta Abbe saisi tehtyä muutamat toistot ilman toisten koirien häiriötä. Muutamat sinnepäin onnistumiset saimmekin onneksi alle. 

Lopputreenien ajan menimme kahta erilaista rataa, joissa molemmissa oli kymmenkunta estettä, hyppyesteitä, pussi ja putki. Muut treenikaverit odottivat kentän laidalla näkösällä, joten odotukset onnistumisten suhteen eivät olleet kovinkaan korkealla. Alkuun Abbe lähtikin kesken radan häröilemään muiden luo, mutta yllätyksekseni, sain sen houkuteltua helposti takaisin jatkamaan rataa. Viimeisillä kerroilla Abbe oli niin keskittynyt itse tekemiseen ja unohti muut koirat, mahtavaa! Nyt jäi hyvä mieli, ensi kerralla on luvassa jotain pikkujoulukivaa :)
 
Kuinka kippurassa sitä voikaan nukkua?


sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Uhma-Abbe

Vuoden viimeistä kuukautta mennään, harmillisesti taas synkempien kelien merkeissä. Lumet eivät montaa päivää maassa pysynyeet, nyt taas saa tallustaa kurassa ja vesisateessa. Myös Abben kanssa on tällä hetkellä meneillään hieman haastavampi kausi. Tuntuu, että Abbe elää tällä hetkellä ihan omassa maailmassaan, jossa hajut vievät koiraa mielin määrin. Normilenkit ovat yhtä nenä maassa kulkemista, vapaana ollessa ollaan niin kuin ei kuultaisikaan mun huuteluja. Viime sunnuntain agitreenit menivät ihan penkin alle Abben keskittyessä spurttailemaan ympäri kenttää. Veri pakkautui omassa kropassa päähän, eikä itku ollut kaukana, kun mikään ei onnistunut. Tarkoitus oli treenata takaakiertoa esteellä, mutta heti kun Abben päästi hihnasta, se rynnisti muiden koirien luo lipomaan. Lelun avulla saatiin kuitenkin edes muutama onnistunut suoritus. Tänään olisi uusi treenipäivä, toivottavasti tällä kertaa paremmalla onnistumisprosentilla.

Itsenäisyyspäivää vietettiin Bellan seurassa. Tässä kärkytään rasvaista kinkun nahkaa ja juuston kuoria.

Joko?

Törkeetä pikkukoirien kiusaamista...

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

MyDogDNA

Viime viikkoina pihisfoorumilla on ollut puhetta Genoscoperin järjestämästä MyDogDNA-testauksesta, jossa koiralle tehdään koko perimän laajuinen DNA-kartoitus. Kun rodusta on testattu 30 koiraa, saadaan rodulle näkyviin erilaiset testaukseen perustuvat tilastot ja kuvaajat, jotka kertovat koirien keskinäisestä geneettisestä samankaltaisuudesta ja perimän monimuotoisuudesta (lähde). Testaus on herättänyt paljon kiinnostusta, ja aika moni pihis on osallistunut tai osallistumassa kampanjaan.

Myös Abbe ja Eddie kantoivat kortensa kekoon monimuotoisuuden tukemisessa antamalla poskisolunäytteet. Kirsi oli ottanut yhteyttä vantaalaiseen näytteenottajaan, joka tuli ihan kotiin asti ottamaan näytteet. Testikitti tilattiin netistä, ja koko testinkin olisi voinut tehdä itse. Jotta testaus olisi virallinen, näyte tulisi otattaa virallisella näytteenottajalla tai eläinlääkärillä. Päätimme, että kun hommaan kerran lähdetään mukaan, tehdään se sitten virallisesti. Abbesta otettiin samalla myös verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen. Mahtavaa, että tämäkin hoitui samalla. Verinäyte on ollut tarkoitus otattaa jo aiemmin tänä vuonna, mutta on erinäisistä syistä johtuen jäänyt tekemättä. Verinäytettä on mahdollista hyödyntää myös DNA-testissä, jos poskisolunäyte jostain syystä olisi epäonnistunut.

Nyt odottelemme mielenkiinnolla tuloksia! Abben suku tulee aika hyvin syynättyä, sillä testaukseen osallistuvat Eddien lisäksi ainakin emo Vilda ja isänemänisä Nikke (Purka's Nick). Lisäksi edesmenneen, rotuunotetun emänemän Jenin verta on "pankissa", joten myös Jeni tulee testattua.

Ihana isi

Ready to be tested!

lauantai 22. marraskuuta 2014

Lunta!

Jee, heti tuli valoa elämään eilen sataneen lumen myötä. Abbe on ollut riemuissaan (lievästi sanottuna) lumikinoksista. Lenkit on menneet lähinnä laukaten, ja pitkulainen kuono on pitänyt työntää lumikasoihin, samalla tuhisten. Tänään ei ollut riemulla rajoja, kun pääsi telmimään pellolle Manun kanssa.




 
 
 
 
 
 
 
 





Aamulla takapihalla möllötteli hauska ylläri. Citypupu oli eksynyt paistattelemaan päivää orapihlajapuskan alle. Abbe tuijotti paistia herkeämättä, ja kroppa tutisi siihen malliin, että metsästämään pitäisi päästä. Tyydyttiin kuitenkin katselemaan pupua ikkunan takaa, kunnes vierailija loikki aidan raosta ilahduttamaan naapureita.


 
 
 


tiistai 18. marraskuuta 2014

Marraskuun kaamosta

Viikot kulkevat kovaa vauhtia. Nyt on ehkä tylsin aika vuodesta pimeine aamuineen ja iltoineen, onneksi on pihakoira piristämässä arkea. Viime viikko sujui pääosin normimeininkien merkeissä, extrana oli tiistain pihistreffit Pitkäkoskella, ja lauantaina Abbe sai toimia pikkujoulujen isäntänä vanhoille tallikavereilleni.

Pihistreffit olivat aikamoista koohotusta vailla järjen hiventä. Paikalla oli kymmenisen pihakoiraa, joista kahta koiraa lukuunottamatta kaikki olivat nuorehkoja uroksia. Treffien jälkeinen ilta menikin itsellä hieman epätoivon vallassa, onko Abben pääkoppaan tallentunut yhtään mitään oppeja. Luoksetulo ei toiminut ollenkaan, ja Abbe väisteli mun kättä kiinniotettaessa. Huoh. Lauantaina treffattiin Kille Pitkäkosken pellolla, siellä onneksi korvat ja järki olivat taas tallessa. Illalla Abbe oli aamupäivän väsytyksestä huolimatta liekeissä, kun sai isännöidä vieraita ja leikkiä monen monta tuntia Eean kanssa.

Eilen käytiin treenailemassa agilitystä tututuksi tullutta 'tässä'-käskyä läheisen koirapuiston liepeillä. Ajattelin, että yritän saada kyseisestä käskystä supervarman, joka toivon mukaan jonain päivänä toimisi tilanteessa kuin tilanteessa. Otin tällä kertaa perusnamien lisäksi mukaan lelun, ja siitähän Abbe sai boostia. Lelu sai Abben kiihtymään vähän liiaksikin. En tajua, miksi lelusta pitää saada kiinni juuri siitä kohtaa, missä mun sormet ovat. Joka tapauksessa, lelulla riehumisen jälkeen Abbe oli ainakin kuulolla. Muutamat toistot meni koirapuiston läheisyydestä ja muusta häiriöstä huolimatta loistavasti, ja pääsimme myös kävelemään puiston ohi syöksyilemättä. Mutta on tuossa koirassa tulta ja tappuraa, huh! :)

Ensi sunnuntaina jatkuu taas agility. Saimme tehtyä vaihdon pentujen ja nuorten koirien ryhmään, jossa toivon mukaan voisimme edetä hieman rauhallisemmassa tahdissa uuden oppimisen kanssa. Treenit tällä ryhmällä on joka viikko, mikäs sen mukavampaa.

Leikitääks?
Lauantai-aaamupäivän hipat Killuran kanssa
Abbe kyttää luuta Eean suussa

Välillä osat vaihtuivat
Aida tyytyi tarkkailemaan tilannetta ylempää


Dagen efter

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Agipäivä

Pari viikkoa sitä sai odotella, kunnes se vihdoin koitti, agitreenipäivä! Paikalle oli mun ja Abben lisäksi saapunut kolme muuta koirakkoa, joten lepotaukoja ja löysäilyä ei ollut tänään juuri luvassa. Mutta sitähän oon toivonutkin, tekemisen meininkiä koko rahan edestä!

Treenit aloitettiin kokeilemalla vuoronperään tokoestettä. Ei ongelmia, yli mentiin innolla. Sitten lähdettiin menemään ratoja, huh, siinä sai tosiaan huhkia urakalla. Radalla oli tällä kertaa kymmenkunta estettä, tuttuja sinänsä kaikki, mutta aseteltu haastavammin kuin viimeksi. Putki oli viritetty aiempia kertoja jonkin verran pidemmäksi ja muutamalle mutkalle. Viime kerralla lentäen läpi -putki olikin tänään haastavin esteemme. Haastetta toi lisäksi putken vieressä omaa vuoroaan odottanut ihana tolleri-narttu, jonka luo Abbe livahti välillä liehittelemään. Abbe oli muutenkin aikamoisella hurlumhei-tuulella, ja sain tehdä kaikkeni, että sain sen pysymään radalla. Jottei vieläkään liian helpoksi mennyt, niin uusina asioina mulle tuli saksalainen käännös ja takaa leikkaus (josta jälkimmäistä ei tarvinnut radalla tehdäkään).

Netistä bongattu kuva, kuinka ohjauksen olisi pitänyt mennä
Kuva: sohveli.blogspot.fi
Myöskin netistä bongattu hauska kuva, miltä meidän meno välillä näytti
Kuva: ihmekoirat.blogspot.fi

Putkea saimme hinkata yhden radan aikana joka kerta useita kertoja, sillä Abbe teki stoppeja putken suulta lähtien mun perään. Ohjaaja ei päästänyt helpolla ja pisti meidät menemään niin monta kertaa uudelleen, että huomautettavaa ei ollut. Muiden koirakoiden meno näytti niin helpolta ja vaivattomalta, joten pikkuisen rupesi naamassa kuumottamaan, kun oli vuoromme. Toki muilla on roppakaupalla enemmän kokemusta, ja meillä vasta kuudes kerta ikinä agilitytunnilla. Positiivisina asioina, A-este (pieni) kontakteineen meni mukavasti, samoten ohjauskäsi pysyi jotenkuten menossa mukana. Loppua kohden meno muutenkin vähän rauhottui Abben osalta, jonka myötä itsekin menin rauhallisemmin. Viimeinen rata oli ihan nappisuoritus. Siihen olikin mukava päättää treenit, ja pyyhkiä tuskanhiet otsalta. Vaikka tämän päivän treenit olivat meille todella haasteelliset, olen ihan fiilareissa! Ei millään malttaisi odottaa taas kahta viikkoa, että päästään säätämään.

Isänpäivälounaalle matkusti hyvin väsynyt koira